keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Valintoja ja perusteluja

Ennen vanhaan (ei ennen sähkön keksimistä vaan entisessä elämässäni reilut kaksi vuotta sitten) käytin aikaa (varsin vähän) keksiäkseni tekosyitä, joilla päästin itseni autuaaseen liikkumattomuuden tilaan usein esimerkiksi sohvalle jäätelötonkan kanssa.

Nykyään käytän suunnilleen saman verran aikaa keksiäkseni tekosyitä, joilla mahdollistan itselleni liikunnan myös silloin, kun ei oikein olisi aikaa, jokin muu vaatisi huomiotani tai elimistö (suom. huom. selkä) haluaisi levätä, mutta mieli ei.




Jo kahtena aamuna selkäni on kiukutellut aamusta. On varsin tavallista, että herätessäni selkä on jäykkä, jopa kipeä, mutta vetristyy heti liikkeelle lähdön jälkeen. Eilisen varsin jäykän aamustartin jälkeen ymmärsin, että on aika pilateksen.

Pilates yleensä saa selkäni taas soimaan kauniimmin. Eilinen tosin oli aika rankka tunti, joten tämä aamu ei juuri eilistä paremmalta tuntunut. No höh. Ei voi mitään. Eteenpäin mennään.




Täytynee tehostaa venyttelyjä (eli tehdä niitä) niin eiköhän tästä taas vetristytä. Tiedän ihan tarkkaan, mistä selkäni on loukkaantunut. Juoksin reippaan lenkin maanantai-iltana ei-varsinaisilla-juoksukengilläni vaan talvisemmilla lenkkitossuilla, jotka ovat kyllä tosi hyvät, mutta kuitenkin enemmän kävelytarkoitukseen. Lumisella/jäisellä alustalla lenkkeillessä parempi vaimennus olisi ollut tarpeen.

Oppia ikä kaikki!




Niin että on aika keksiä perustelu sille, että todellakin haluan tänään mennä sisäpyöräilemään, koska yksi lempiohjaajistani on puikoissa illalla. Selkä saa extravenyttelyt ja hellimiset sitten myöhemmin, mutta sielu ja muu keho kaipaa hikeä irrottavaa pyöräilyä.

Kotonakin (seuran)kipeitä riittäisi, mutta käyn ensin polkemassa, seurustelen sitten. Eikös kuulosta kohtuulliselta? :) Minun kannaltani kyllä!

Rullaavaa menoa!

tTM

2 kommenttia:

  1. Hassua, juuri töistä kotiin kävellessäni mietin samaa. Suunnittelin huomisaamun aikataulua sellaiseksi, että muista puuhista huolimatta ehdin varmasti käydä juoksemassa ennen töihin menoa. Nousen hieman aikaisemmin ylös ja juoksen ensin ja sitten vasta se kaikki muu ;)

    Nykyään ajan liikkumiselle järjestää kyllä jollain tapaa, tilanteessa kuin tilanteessa. Ja kumma kyllä, aikaa löytyy! Ehkä on niinkin, että sitä on nykyään virkeämpi kaikin tavoin, joten aikaakin on jossain määrin enempi :) Tai ainakin sitä osaa paremmin aikatauluttaa päiväänsä. Sohvaperunana olohan on silti kaikkein aikaa vievintä puuhaa, eihän silloin ehdi saada oikein edes valmiiksi sitä "kaikkea muuta" :D

    Mutta kroppaa meidän pitää muistaa kuunnella, ettei sitä yliuuvuteta!

    Kauniita unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihän se vähän on, että mihin tahansa kiinnostavaan löytyy aikaa! Olen minäkin laittanut jopa viikonloppuaamuna kellon soimaan, että ehdin aamutunnille tai sovittuun liikuntaharrasteeseen ajoissa... Tätä joku saattaisi pitää outona - jos ei paremmin tietäisi :) Liikuva on virkeämpi. Toden totta!

      Vaihdoin sen sisäpyöräilyn vesijuoksuun. Selkäystävällisempää ja samalla sosiaalinen tapahtuma :) Ja nukuin kuin tukki! Pirteätä aamua!

      tTM

      Poista

Kiitos viestistäsi!