Lumikengillä

Vihdoin onni koitti! Tänään pääsin ensimmäistä kertaa lumikenkäilemään <3

Voi tätä rakkauden määrä! Tämä rakkaushan sinetöitiin jo viime talvena, eikä se ole siitä mihinkään vähentynyt! Tämä on niin mun laji :) Päämäärättömästi metsässä rämpiminen. Raikasta ilmaa. Metsä. Ystävät.

Meitä oli kokonainen joukkue tänään. Lumikenkäjoukkue. Reitit eivät tapaninpäivän ja muutaman muun myrskyn myötä ole vielä kaatuneista puista raivattu - kuulemma kaupunki sen jossain aikataulussa tekee. Mutta metsää ja lunta meillä sentään on! Rämmittiin muita polkuja, hevosreittiä ja umpihangessa myös! Punaa poskiin, monet hyvät naurut ja kiitollinen mieli. Lumienkeleitä - tahallaan ja vahingossa. Lumi maistuu samalle kuin lapsenakin.

Selkä jaksoi hyvin. Mulla on ihania ihmisiä elämässä. Ja tämä on talviurheilun helmi! Edelleen suosittelen!

tTM

ei jaksa odottaa!

Enpä olis uskonut, että tästäkin asiasta pitää päästä sanomaan, mutta kyllä vaan.

Tulis jo lunta! Pieniä hitusia silloin tällöin on ilmassa ja sitten vettä päälle! Ei mistään kotoisin.

Tai olis sitten ihan sula, että voisi vaikka juosta (sysipimeässä), mutta nyt kävelyteitä peittää petollinen jääpeitto jos ei kauttaaltaan niin sieltä täältä ainakin. Harmillista. Kohta on mentävä juoksumatolle, jos ulkoliikuntaa ei saada turvalliseksi. Lunta tai sulaa. Onko tuo nyt niin paljon pyydetty alkuvuodesta?

Viime talvena lunta oli kolmisen metriä. Tiet osittain aurattuja. Rakennukset hävisivät lumivallien taakse. Ei häirinnyt yhtään. Talviset ulkoilulajit kutsuivat ja hyvä niin.

Tänä vuonna olen odottanut suunnilleen syyskuusta lumikengät jalassa eteisessä, että koska mennään... Pitkään vannoin, että ikinä en hiihdä (viime talvisen onnettomuuden - jonka vuosipäivää muuten tänään vietetään - joka siis tapahtui ystävälleni minun läsnäollessani, ei edes minulle - jälkeen), mutta nyt on jo niin kova ikävä lunta ja talvea, että olen valmis siihenkin, jos vaan lunta tulisi!

Jos näillä mennään kevääseen, niin sitten mennään. Eihän siinä mitään. Kiitollinen kuitenkin olisin, jos vaikka kerran pääsisin lumikengille - edes!

tTM talvisin toivein

Lumikenkiä ikävöiden

Vihdoin sitä lunta on tullut. Yhden yönseudun ja vähän seuraavana päivänä.

Tänään sitten oli jo pakko päästä katsomaan, onko lumikenkäilyreiteille tehty mitään... No joo. Ymmärrän hyvin itsekin, että ei todellakaan ole tehty. Mutta toivoahan saa!

Kyllä sitä lunta oli puiden oksiin tarttumisesta huolimatta vähän riittänyt myös maahan puiden alle. Sen verran, että hyvällä omalla tunnolla voi sanoa, että meillä on nyt lunta!

Metsässä seikkailu neljän aikuisen voimin oli ihan loistavaa ajanvietettä yhteen kiireettömään sunnuntaihin. Koirat sai viilettää vapaana ja mieli lepäsi metsäseikkailulla.

Sen sijaan surukseni täytyy todeta, että hetki menee ennen kuin minkäänlaista lumikenkäreittiä tullaan saamaan. Minä olin nimittäin pitänyt lumettomuutta ainoana esteenä reitin valmistumiselle... Unohdin sellaisen pikkujutun kuin tapaninpäivän myrskyn... Muutama sata metriä viime talvista reittiä kertoi korutonta kertomaa: kaatuneita puita on todella paljon ja en usko, että umpimetsä on tällä hetkellä ykköskohde raivaus-moottorisaha-miehille :(

No eiköhän jotain merkittyjä reittejä kuitenkin tehdä heti, kun lunta riittävästi on. Ja lumikengillähän voi mennä ihan mistä vaan - ei siinä mitään, mutta omat suunnistusvaistoni ovat niin onnettomat, että koen turvallisemmaksi näissä erämaissa (ei ole erämaita) liikkua merkityllä reitillä.

Eli ainakin toistaiseksi on tyydyttävä ikävöimään lumikenkäilyä, mutta tämän päiväinen metsäseikkailu oli kyllä vähintään yhtä kivaa eikä vähiten loistavasta seurasta johtuen!

Raikkaita ulkoilusäitä toivottaen

TM

Kohtuus...

...mitä se on?

Lumikenkäily on vienyt jo sydämeni ihan totaalisesti. Tänään oli parempi( -14) keli kuin viimeksi (-1). Lumi kantoi hienosti ja meno oli muutenkin punaposkisen hyväntuulista (paits niillä, joille oli sanottu, että tehdään ihan pieni lenkki ja sitten heille paljastui vasta lenkillä, että pari tuntiahan tässä hyvinkin menee :P). Oltiin taas isolla porukalla. Ainoa hassu ja ei niin hieno asia oli tässä pakkassäässä, että lumi oli huomattavasti äänekkäämpää tänään kuin viimeksi. Letkassa kulkiessa jouduttiin välillä leikkimään "rikkinäistä puhelinta". Ensimmäisen huutamat varoitukset tai huomiot olivat letkan toisessa päässä jo muuttaneet muotoaan :)

Vähän niin kuin eksyttiin, mutta ei kokonaan kuitenkaan. Löydettiin kahvilan kulmille ja olimme pelastetut!

Kotiin palattua tietysti muu perhe oli harrasteiltaan estynyt viemään koiraa ulos, joten vetäisin siihen päälle sitten vielä tunnin koiralenkin, tosin tämä oli löysä koiralenkki. Poikettiin lyhyesti koirapuistossakin...

Salikaveri lähetti viestin kysyen, olisko huomenna zumbaa vuorossa ja mä vastasin siihen tietysti, että joo, käyhän se. Mutta maanantaina on tulossa lepopäivä! Ihan varmasti. Mä lupaan.

TM vaihtaa vapaalle (ihan kohta)

ps. Tervetuloa uusille (ja kaikille) lukijoilleni! Kokonainen tusina :) Kiitos, että jaksatte tempoilevaa tajunnanvirtaani seurata!

Tyhmästä päästä...

Muistatteko, kun tulin tänne virtuaalimaailmaan uhoamaan, että liikuntani on niin kovin helppoa ja mukavuusalueella tässä vaan mennään. No, moisesta suun soitosta tuli rangaistus/palkinto välittömästi.

Menin hurjalla kiireellä keskiviikko-illan zumbaan, jota suureksi riemukseni ja yllätyksekseni vetikin Kaikkien Aikojen Zumba-ohjaaja suosikkini. Ihanuutta. No siitähän seurasi sitten se, että veivasin siellä tunnilla kuin viimeistä päivää. Mutta tälle minulla sentään puolustus: koska "KAZ"-ohjaajan nykyiset tunnit osuvat harvoin minun aikatauluuni, joten nyt piti ottaa kaikki ilo irti.

Illalla huolellinen venyttely. Aamulla huomattava jäykkyys reisissä, alaselässä ja persuksissa.

Mitä silloin tekee järkevä ihminen? Pitää lepopäivän? En tiedä, kun en ole järkevä. Minä lähdin hiihtämään. Ensimmäistä kertaa tänä talvena. 5-6 km meni ja kivaa oli (tai oli siihen asti, kun seurana ollut ystävä rikkoi polvensa... mutta se on jo toinen tarina). Ja koska samalle illalle oli sovittu tapaaminen toisen ystävän kanssa (kun se edellinen lähti ensiapuun...), jolla myös on koira, vetäisin siihen päälle melkein puolentoista tunnin koiralenkin (tarkoittaa lenkkiä, jolloin koirat on irti ja itse voi edetä reippaaseen tahtiin pysähtelemättä). Olin illalla niin puhki, että hyvä kun jaksoin vääntäytyä sänkyyn...

NO mitä järkevä ihminen tekee tämän jälkeen? Käy juoksemassa VAAN 40 min tunnin sijaan. Seuraavaksi vois varmaan painella sormella nastaa tai jotain...

kuva

Voi elämä! Järki ei päätä kyllä pakota. Taaskaan. Kireyttä jaloissa totisesti havaittavissa. Ihan käsittämätöntä!

Aamuksi sovittu lumikenkäilytreffit. Saattaahan se olla, että jo sunnuntaina tulen järkiini ja pidän se lepopäivän, mutta silloin olisi kyllä hyvät mahdollisuudet mennä rauhassa salille ja vaikka total combatiin :) Voihan se olla, että lepopäivä on vasta maanantaina, jos pystyn su kävelemään tai ainakin seisomaan...

Mukavaa viikonloppua!

tTM

Lumella kenkineen

lumikenkäretken valmistelu

Kootaan joukkue, jossa on jokaista aikuista kohden 12-13 vuotias nuori. Toivottavaa, että jokainen tuo oman 12-13-vuotiaansa. Tämä sen vuoksi, että jokaisella on oma yksilönsä, jolle voi karjua ohjeita tyyliin: "Heti pois sieltä jyrkänteeltä" tai "Et juokse alamäkeen" tai "Hei, se sauva osui jo kerran kaveria silmään, et huido sillä enää!"

varusteet

Lumikengät (kuvassa) valitaan kenkäilijän koon mukaan ja lumikenkäilyyn tarkoitetut sauvat (varsinkin luonnossa liikkuessa tarpeen ja ulottuvat kenkäilijää kainaloon) tekevät lajin. Pukeutua kannattaa suhteellisen kevyesti (tässä hommassa tulee hiki), mutta mukavasti. Tukevat kengät, esimerkiksi talviset vaelluskengät, ovat parhaat. Mukana kannattaa olla vettä ja nenäliinoja. Jos aikaa on reilusti, niin vaikkapa kuuma kaakao voi olla kiva (sitä tosin myytiin ulkoilualueen kahvilassakin :)).

liikkeelle lähtö ja kaksi sanaa tekniikasta

Lumikengät kiinnitetään remmeillä tiukasti omiin kenkiin kiinni. Sauvat on hyvä olla remmeillä kiinni ranteessa (jos vaikka oksaan tai vastaavaan tarttuvat kenkäilyn tiimellyksessä). Tekniikasta opin ensimmäisellä kerralla oikeastaan kaksi asiaa: jyrkkää rinnettä ylös kiivetessä penkkaan astutaan kengän (siis ei lumikengän vaan oman kengän) kärki edellä (jolloin lumikenkäosuus nousee pystyyn ja pääset upottamaan piikit lumeen) ja toiseksi alamäessä nojataan rinnettä kohti (siis periaatteessa taaksepäin). Nämä kengät ei lipsu! Niin no ehkä tekniikasta voisi vielä sanoa, että sauvoja käytetään samaan tapaan kuin sauvakävellessä.

itse retkestä

Sitten vain liikkeelle. Lumikengät heti välinevuokraamon edessä jalkaan ja penkkojen yli pellolle, metsään ja lumikenkäilyyn tarkoitetulle reiteille. Ihan loistava laji! Sopii kaikille, jotka osaavat kävellä.

Tehtiin sekä umpimetsälenkkiä (lumi on pakkasten jäljiltä niin kevyttä, että lumikengistä huolimatta uppotti perusteellisesti) että lenkkiä lumikenkäreitillä, jossa oli monien kulkijoiden tamppaama pohja ja liikkuminen hyvin helppoa. Pakkanen punasi posket ja alun "tylsää"-vinkuna vaimeni aika nopeasti nuorisonkin spurttaillessa metsässä.

rankkaa

Etukäteen sain moneen kertaan kuulla, kuinka rankasta lajista on kyse, johon kyllä totesin, että ei se mua rankempi kuitenkaan ole, eikä ollutkaan. Vajaat kaksi tuntia mentiin vaihtelevassa maastossa. Hirveesti ylimääräisiä mehuja ei lenkin jälkeen jäänyt, mutta olo oli taivaallinen. Veri virtaa hartioissa ja kyllä lihaksissa tuntuu, että liikuntaa on harrastettu.

Seuraavalla kerralla on tarkoitus vetää koko kolmen tunnin reitti ja ainakin henkilökohtainen 12-13-vuotiaani totesi heti, että lähtee mukaan ilman muuta! Kovin paljon nuorempi henkilö ei retkestä selviäisi, mutta tuon ikäinen edes jonkin verran liikunnallinen yksilö hyvinkin. Vauhti ryhmän mukaan ja jos tuntuu, että polulla edetään liian hitaasti, voi siirtyä vähäksi aikaa kävelemään polun viereen umpihankeen niin äkkiä vauhti ei olekaan yhtään hidas!

Ulkoilukeskukset vuokraavat lumikenkiä kuitenkin kaiken ikäisille - myös nuoremmille. Pitää vain valita sopivan pituinen reitti ja sopiva maasto.

eka kerta ja koukussa

Tämä oli minun eka kertani lumikengillä ja täytyy sanoa, että jäinpäs heti koukkuun. Vaikka ihan mielelläni hiihtelenkin niin tämä oli monin verroin mukavampaa! Ihan loistavaa liikkua luonnossa (erittäin hyvin merkityllä reitillä), nauttia ulkoilmasta ja tuntea oikein lajin hyvää tekevä vaikutus!

Tätä todellakin suosittelen! Helppoa ja varmasti tehokasta!

t Takis the lumikenkäilijä