Olen liikkunut paljon - ihanaa! Joulukuun 26. päivän jälkeen ei juuri ole tyhjää heiaheiassa ollut. Lepopäivä liikunnasta tarkoittaa minulla usein kuitenkin sitä tunnin koiralenkkiä ja ne ovat reipastahtisia ne. Terrieri ja minä - meissä on jotain samaa :)
Kaikki tämä liikunta pitää ruokahalun kunnossa. Syötättää.
Eikä siinä mitään. Jos on (oikeasti) nälkä, on syötävä. (Luen taas Jillianin winning by losing-kirjaa :))) Niinhän se on. Ei ole mitään järkeä olla nälkäinen! Siitä lähtee syöksykierre välittömästi - sehän tiedetään.
Kyse onkin siitä, mitä syö!
Minä olen panostanut hedelmiin. Yritän muistaa nyrkkisäännön (en tiedä, kuinka todellinen tämä on, mutta näin minua on opetettu: yksi banaani on kaksi omenaa tai neljä mandariinia - valinta on minun) ja pitää itseni kevyesti kylläisenä. Hötöhiilareille (taas) kokonaan eitä. Kokojyvää korkeintaan.
Vaikka välillä tuntuu, että houkutuksia on joka puolella, silti tämä on oikeastaan enemmän helppoa kuin vaikeaa! Monta kertaa olen viime päivinä saanut todeta, että tuotakaan ei tee mieli tai että milloinkahan olen tuotakin viimeksi syönyt (Arnold'sin donitsit - en pysty muistamaan!).
Taistelu on ehkä liian voimakas sana, kun itse asiassa on aika voitonriemuinen olo suurimman osan aikaa. Tai ainakaan ei stressaa enää. Tietää olevansa jo voitolla :) Tasan näin on!
tTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!