because I can

Pakkasta, viimaa ja lunta edelleen. Juoksin tänään 5 km juoksumatolla. Ensimmäisen kerran reiluun vuoteen.

Monella tavalla hyvä kokemus. Että tänään ollaan tässä. Sain huomata, että juoksunopeuteni on noussut vuoden takaisesta. Olen kehittynyt, vaikka luulin, että olen hädin tuskin siinä missä vuosi sitten. Siis juoksemisessa. Muutamissa muissa asioissa on vielä kirimistä ja pilateksessa olen paljon pidemmällä kuin vuosi sitten :)

Eikä juoksumatto tuntunut niin pahalta kuin pelkäsin. Oikeastaan ihan hyvältä. Voin tehdä uudestaankin. Sykkeen sain melko tappiin kokeilemalla maton säätöjä!

Tulipa hyvä fiilis.

Juoksin tänään juoksumatolla - because I can!

tTM

2011

Ei mitään uuden vuoden lupauksia, mutta kuitenkin ajatuksia siitä, mitä aion tehdä tänä vuonna. Viime vuosi sisälsi monenlaisia hetkiä. Paljon onnistumisia ja hyvää oloa, mutta myös oman rajallisuutensa toteamista ja myöntämistä. Vuosi sitten kuvittelin tämän projektin helpommaksi, mutta toisaalta myös paljon yksinkertaisemmaksi. En todella ymmärtänyt, mitä kaikkea piti muuttaa ja mikä kaikki muuttui ikäänkuin vahingossa siinä sivussa.

Loistava vuosi on takana ja seuraavasta toivon vielä parempaa. Sitä parempaa vuotta varten on pakko tehdä vielä yhtä ja toista (te jotka ette jaksa lukea enää yhtään listaa, joka sisältää osittain samoja kliseitä kuin muidenkin listat, jääkää hyvällä omalla tunnolla odottamaan seuraavaa postausta - haluan tämän kuitenkin talteen ennen kaikkea itselleni):

1. Liikunnan monipuolistaminen on tavoitteistani ykkönen! Tapana kun on juuttua yksiin ja samoihin lajeihin... Mutta ei enää! Kehoa huoltavat lajit olisi viimeistään nyt pakko saada mukaan ohjelmaa ja ainakin se niin tärkeä venyttely (venyttelyä olenkin enemmän tai vähemmän sisukkaasti toteuttanut koko loppuvuoden ja vuoden vaihteen, koska alaselkä on turkasen jumissa)!
2. Juoksutavoitteita on useita: Naisten Kymppi ja Midnight Run ovat ohjelmassa ensi kesänä ilman muuta. Molempiin liittyy perinteitä ja nehän ne velvoittavat :) Puolimaratoni kiinnostaa, mutta ennen sitä juoksuvauhdin on noustava selvästi (kympit pitäisi mennä alle tuntiin), joten kevään harjoittelut sen näyttää... Puolimaratoneista eniten kiinnostaisi HCR. Harmi, että se on kevätjuoksu... Voi olla, että kunnon ja harjoittelun puolesta loppukesä olisi parempi. Tosin nyt juoksumatto helpottaa tätä talviharjoittelua... Että saapas nyt nähdä, kuinka naisen käy!
3. Haaveilen kahvakuulakurssista ja siihenhän ei oikein kelpaa kukaan muu kuin Kukka. Ennen tuon haaveen täyttymistä pitäisi saada rutkasti lisää voimaa näihin narukäsivarsiin! Löysää allia löytyy, mutta voimaa ei nimeksikään :( eli tälle asialle hieman huomiota ja sitten opettelemaan se oikea tekniikka kahvakuulailuun! Mahtavaa!
4. Hyötyliikunta kunniaan. Työmatkat heti kun mahdollista pyörällä. Kävelemälläkin pääsee ja säästää vielä luontoakin!
5. Vedenjuonnista rutiini. Työpäivän aikana jo jotenkin onnistuu, kun vesipullo on aina pöydällä, mutta varsinkin viikonloppuisin, kun ei tule istuskeltua minkään pöydän ääressä on vedenjuonti heikompaa (lähinnä jos hampaita pestessä vahingossa nielaisee...).
6. Sokerista luopuminen etenee pikkuhiljaa. Nyt on tultu hyvän matkaa jo vuoden takaisesta, mutta surutyö on vielä kesken ja vielä on varaa vähentää! Eroprosessi on kuitenkin käynnissä!
7. Ruokailussa riittää tarkentamista muutenkin. Pyrkimyksenä on riittävän proteiinin saamisen turvaaminen sekä kasviksiin panostaminen. Peruna pysyy poissa - vain harvoin ja täysjyvänä pastaa, riisiä tai leipää.
8. Viimeisenä aina se tärkein: henkinen hyvinvointi, levon ja itsensä kuuntelemisen sekä arvostamisen kautta. En oikein edes tiedä, mitä tämä on ja mitä se minulle tarkoittaa, mutta toivon, että vuoden päästä olen tässäkin asiassa viisaampi.

Kiitos Sinulle, joka jaksoit tekstin loppuun saakka. Seuraavalla kerralla jo vähän mielenkiintoisempia asioita! Tälle viikolle luvassa kaksi uutta lajikokeilua, jos suunnitelmat toteutuu! WoW! Molemmat lajit minulle ihan uusia! Palaan lajiesittelyihin myöhemmin.

Iloa ja valoa treeneihinne tänäkin vuonna!

toivottaa TM

Tunti turpaan

Huonolle elämälle nimittäin! Juoksin ensimmäistä kertaa koko tunnin juoksumatolla. Ei mitään varsinaista huonoa sanottavaa. Paits että tunti on pitkä aika juosta sisällä... Ei mitenkään mahdoton ja menihän se ja jälkeenpäin oli tosi hyvä olo, mutta erilaisten lukujen kertymistä ja kulumista näytöiltä seuraten tunti on pitkä aika. Valivali! Nyt pitää olla iloinen, että pystyy juoksemaan ja on tämä sisävaihtoehto silloin, kun lunta pyryttää koko ajan vaakatasossa niin ettei eteensä nää. Siis oikeesti hyvä treeni - päälle vähän kuulan heiluttelua ja kinesis-kuminauhoissa roikkumista.

Ja kyllähän minä kiitollinen olenkin siitä. Vuosi sitten en totisesti olisi juossut sillä matolla tuntia. Enkä myöskään olisi nähnyt sille mitään järjellistä syytäkään... Voi sitä vanhaa minää. Olen niin iloinen ja kiitollinen siitä matkasta, jonka olen tullut. Täytyy vuoden täyttyessä palata blogin alkuun ja miettiä niitä asioita, jotka minut silloin saivat heräämään. Nimittäin hyvin vaikea jälkikäteen sanoa, mikä oli muna ja mikä kana. Mikä sai sitten lopulta liikkeelle... Hyviä syitä oli useita (ai niinku ulkonäköasiat? mutta muitakin!).

Tänään olen lukenut erilaisia listoja, miten tulisi elää ja syödä kuten nyt esimerkiksi Bellan blogista löytyvä yhteenveto ja olen huomannut, että useimpia tämäntyyppisiä listoja tarkastaessa minulla on toteutumisenvaikeutta enää ehkä yhden kohdan kanssa. Enää. Vuosi sitten löytyi vähän kaikenlaista parannettavaa... Tällä hetkellä vika ei enää niinkään ole ruuan koostumuksesta kuin määristä. Niin ja niistä joistakin "vahingossa nautituista" turhista kaloreista.

Mielestäni erittäin pysäyttävä Laihdutusen lyhyt oppimäärä-dokumentissa (josta Tainakin kertoi aiemmin) oli ylipainoisen naisen kertomus ruokailustaan. Hän kertoi syövänsä tosi terveellisesti, esimerkiksi hedelmäsalaatti aamupalaksi ja niin hän söikin. Mutta sen hedelmäsalaatin koko oli aivan valtava! Nainen ei nähnyt ollenkaan realistisesti omaa syömistään. Vetosi hitaaseen aineenvaihduntaan (joka mitattiin ja todettiin normaaliksi). Ruokapäiväkirjaa pitäessään hän jätti 40-60% syömistään kaloreista kirjaamatta (riippuen menetelmästä, jolla ruokapäiväkirjaa pidettiin)!!

Tämä todella pysähdytti minut ajattelemaan ruokailuani. Mikäli todella söisin niin oikein ja kurinalaisesti kuin hetkittäin itselleni vakuuttelen - tulokset olisivat toisenlaisia! Toki myönnetään, että näillä menetelmillä on tultu tähän ja tästä eteenpäin, viimeisille kiloille, tarvitaan isompaa vaihdetta silmään, jota hiljalleen onkin ruettu vääntämään kohdilleen. Tämäkään ei käy hetkessä.

Tavoitteita laatiessa ei tiedä kaikkea minkä tietää niitä lähestyessään. Aina ei alunperin tiedä edes, onko asetetut tavoitteet niitä, joita oikeasti haluaa. Tai kuinka suuria uhrauksia tavoitteiden saavuttaminen oikeasti tarkoittaa. Onneksi tavoitteita voi ja on lupa muokata projektin edetessä. Hiljalleen hahmottelen mielessäni jo ensi vuoden tavoitteita, mutta kuitenkin ensin tämä vuosi ja nämä haasteet kohdattavana. Ja nyt aion miettiä realistisemmin ruuasta saamiani energiamääriä. Tai ainakin niitä "turhia kaloreja" siinä sivussa! Ai niin ja lähden zumbaamaan!

Loisteliasta itsenäisyyspäivää kaikkiin koteihin!

Oi onnea

Mieliala ihan katossa - itseasiassa työasioissa onnistumisen vuoksi, mutta onneksi tuota onnistumista riittää säteilemään myös ympäristöön! Varmasti myös lähipiirini on onnellinen puolestani (koska olen todella aurinkoista seuraa nyt, kun olen saanut onnistumisen kokemuksen - ihan sama mistä se on tullut!).

Eilinen rento kävely iltamyöhään oli ihan sopivaa palauttelua viikonlopun treenailun jälkeen. Nyt mieli halajaa jo kovasti taas salille - juoksemaan ja kahvakuulailemaan. Toiveissa on jopa se, että oppisin tänään jonkin uuden kahvakuulaliikkeen... Mikäli minulle ei sitä onnea suoda niin veivaan sitten niitä entisiä! Siis niitä kahta, jotka osaan :)

Aurinkoa, intoa ja valoa myös Sinun päivääsi! Liikkumaan, lomps!

t. TM

Johan tuntuu

Lauantaisen pienen kahvakuulailun innostamana riensin siis eilenkin salille. Juoksin ensin 50 min juoksumatolla. Kyllähän se menee, vaikka ulos tekisi mieli. Mutta siinä ulkolenkkeilyssä on nyt se ongelma, että mielikuvissani on mukavan raikas aamusää, sula lenkkipolku ja meri on nousevan auringon valossa sininen. Todellisuudessa maa on jäässä, jään päällä on lunta ja lunta tulee myös vaakatasossa naamaa kohti. Lisäksi hyinen ilma pistelee keuhkoja (olenko muuten sanonut, että tapanani ei ole liioitella KOSKAAN?). Eli pimeässä huoneessa musiikin tahtiin juokseminen itseasiassa on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Nyt kun Armas Aviomies ei ollut mukana minua toppuuttelemassa riehuin sitten ihan itsekseni kuulan kanssa. Peilin edessä yritin tarkasti ohjeita noudattaen tehdä liikeet oikein. Että oli mukavaa! Vieressäni tuntematon mies teki rauhallisia pilatesliikkeitä ja minä riehuin hikipäässä kuulan kanssa... :) Roolien vaihtoa? Illalla venyttelin kunnolla. Sen verran itsesuojeluvaistoa on minullakin jäljellä. Kuulasta iloitsen muutenkin, mutta sehän on todella hienoa, jos se saa minut vielä venyttelemäänkin. Jo toisen kerran... tekisi mieleni sanoa, että tänä viikonloppuna, mutta oikea termi taitaa kuitenkin olla tänä syksynä.

Ja avot! Kyllä tuntuu! Lihaksissa nimittäin kuulan heiluttelu! Mutta hyvällä tavalla. Lihakset on sen oloiset, että jotain on tehty, mutta kyllä näitä vielä pystyy käyttämään :) Erityisen onnellinen olen siitä, että käsillä on tullut tehtyä jotain. Enimmäkseen kun tavallisesti juoksen niin siinä ne kädet vaan roikkuu mukana, mikä painon pudotessa näkyy hurjana lepattavina alleina! Ei minun tule punnerrettua, eikä mitään muutakaan fiksua tehtyä.

Salilla on aina kuulia käytettävissä, joten ihan vielä en omasta haaveile, kun en tiedä, minkä kokoinen sen kannattaisi olla. Tunnustelen vasta omia taitojani ja voimiani. Eri liikkeisiin joka tapauksessa tarvittaisiin eri kokoisia kuulia... Toistaiseksi treenailen salilla, kun kerta mahdollisuus on.

Suosittelen kokeilemaan uusia lajeja! Näistähän saattaa jopa tykätä!

Energistä maanantaita ja eikun kohti uusia arkisia seikkailuja!

t TM

I'm easy like Sunday morning

Lumisen raikasta ja kaunista Sunnuntai-aamua kaikkiin koteihin! Kävin tekemässä pitkän kävelylenkin hyvässä seurassa. Maisema on kuin postikortti. Lunta maassa ja puissa! Harvinaista herkkua täällä Etelä-Suomessa tässä vaiheessa vuotta. Ihanaa! Letkeää.

Eilen kävin siis ensimmäistä kertaa elämässäni juoksemassa juoksumatolla ja oli ihan mukavaa. Meidän salilla on pimeä ns. cardio zone-huone, jossa on steppereitä ja juoksumattoja. Siellä soi musiikki ja etuseinän screenillä pyörii jotain inspiroivaa (ennen vanhaan - tiedättehän ennen vanhan? - siellä oli kesäisin surffausta ja talvisin lumilautailua tms). Jostakin käsittämättömästä syystä siellä pyöri eilen TOM JA JERRY!!! Siis WTF?? Henkilökohtaisesti nään piirrettyjä ihan tarpeeksi kotona niin halutessani... Mutta ei siinä mitään, pakkohan sitä screeniä ei ole seurata - ei onneksi sentään lastenlaulut raikaneet :)

Eikun vaan juoksumatolle! Säädöt (etenkin pimeässä :)) teettivät hieman aivotyötä... No kaltevuuden ja vauhdin säätö sinänsä helppoja, mutta vähän täytyi tunnustella, milloin ylämäki tuntuu ja juoksuvauti oli mukava nähdä km/t-asteikolla. Kokeilin paria reilumpaa spurttia, mutta lähinnä juoksin rauhallista tahtia, kun juokseminen oli kuitenkin aika erilaista matolla.

Armas Aviomies oli kanssani salilla ja hänhän on kahvakuulaharrastaja. Olen kuullut niin paljon hyvää lajista, että lopuksi raahasin Armaan Aviomiehen salin nurkkaan antamaan henkilökohtaista opastusta minulle muutamasta perusliikkeestä. Se se vasta hauskaa oli. Armaalla Aviomiehellä oli selkeä kuva, minkä kokoisen kuulan tarvitsen, kokeilin 8 ja 10 kilon kuulia. AA tyrkytti 12:ta ja just kun mulla alkoi olla hauskaa, komensi minut pois kuulien luota. Tässä kuulemma pätee sama "ei makeeta mahan täydeltä"-sääntö kuin kaikkeen hauskaan tai muuten huomenna on todella kipeät lihakset. Tästä jonkin verran säikähtäneenä jopa venyttelin illalla (te ette voi edes kuvitella, kuinka jäykkä minä olen... Mikä se materiaali on joka ei jousta YHTÄÄN, no mä olen suunnilleen niin jäykkä! Järkyttävää! Koska olen ollut joskus notkea... No näyttääpä siltä, että taas löytyi kehitettävää!). Eikä aamulla särkenyt yhtään mitään! HAH!

Eilen hyvä treeni. Itse asiassa niin hyvä, että menen tänään uudestaan! :) Osaan tyyliin kaksi kahvakuulaliikettä, mutta kivoja molemmat :) Tästä on hyvä jatkaa. Letkeää Sunnuntaita!