keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Tää onnea on

Kävin taas sisäpyöräilytunnilla nautiskelemassa. Olin porukan punaisin ja hikisin, joten ihanaa oli.

Nyt on menty sen verran kovaa, että selkä ei ihan ole tyytyväinen, mutta ei nyt vielä kipeäkään, joten tällä kertaa aion tavoistani poiketen kuunnella ruotoani, venytellä ja rauhoittaa liikkumista joksikin aikaa (ainakin yönseuduksi...). Tai no päiväksi tai pariksi. Kävelylenkkejä teen toki (kun on koira on välillä pakko), mutta ei muuta.

Lumi näyttäytyi. Sitten tuli vettä ja nyt enimmäkseen jäätä. Ainakin kulkuväylillä. Juoksemaan en jäälle hirviäisikään. Ajatuskin kaatumisesta kylmää, mutta kävely onnistuu hyvin (= pelottomasti). Salille ja takaisin. Mutta eiköhän tämä tästä talveksi muutu. Luulis. Ainakin hetkeksi aikaa. Tai sitten pidetään tällainen talvi.



Olo on hyvä. Melkein voisi sanoa varma. Olen tasapainossa itseni kanssa. Siinä on ihmispyramidia kerrakseen.

Osin tuntuu jo että olen tullut perille. En paina sitä numeroa, jonka alunperin tavoitteekseni asetin, mutta ei tunnu missään. Jonain päivänä painan.

Numeroiden sijaan olen saanut jotain parempaa. Liikunta on osa arkeani. Jotain mitä ilman en enää olisi ehjä. Selkä kestää melkoisen normaalia elämää. Ainakin sitä normaalia, joksi se on muotoutui välilevyn pyllistyksen jälkeen. Ja se elämä on liikunnallista, vaikkei ihan samalla tavalla kuin elämä ennen äsken mainittua.

Ruokailussakin on järki. Yhä useammin teen viisaita valintoja. Jos syön vapautuneemmin, en mene paniikkiin. Ja kun en mene paniikkiin, pystyn lopettamaan syömisenkin. Elämään ikään kuin normaalisti.

Vähitellen tajuntaan alkaa upota se, että tämä ei olekaan projekti. Tää onkin mun elämä! Alan viihtyä omassa nahassani, omassa elämässäni.

Tänään olen enemmän minä kuin kaksi vuotta sitten. Tämä toimii.

tTM

5 kommenttia:

  1. Ihanasti osaat ilmaista olotilaasi, löytämääsi tasapainoa <3

    Itsellä viime päivinä samoja tuntemuksia: tyytyväisyyttä, onnellisuutta, hyväksymistä ja riittävää rakkautta itseään kohtaan.

    Kauniita unia! Ja ole varovainen selkäsi kanssa...

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kirjoitettu! Niinhän se on, että lopulta matka on tärkeämpi kuin määränpää :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa on ollakin tyytyväinen. Oikeastaan tyytyväisempi kuin vuosiin! Eihän oleminen (eikä varsinkaan ulkonäkö) ole täydellistä, mutta kuitenkin... ei tämä hassumpaa ole! Rakkautta <3

    VastaaPoista
  4. Aivan ihanaa! Mitä tohon voi muuta sanoa kuin, että ♥♥♥♥♥♥♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä hetkiä on koko ajan enemmän ja itseinhoisia pettymyksiä vähemmän! Näinhän sen pitikin mennä :)

      Poista

Kiitos viestistäsi!