Sairasta touhua

Olen edelleen kipeä. Flunssainen. Räkää ja röhnää riittää. Lihaksia särkee. Päätä hetkittäin (onneksi se päiviä kestänyt jomotus sentään on poissa). Hikeä pukkaa ja hengästyttää, kun sohvalta nousee. Tavoistani poiketen myönnän tappion ja jäin kotiin huilimaan. 

Onneksi sairaanakin voi kilpailla!

Olen tehnyt (epävirallisen) teenjuonnin maailman ennätyksen (nyt kannattaa ostaa Clipperin osakkeita, myynti on nimittäin lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun ja toinen vois olla noi paperinenäliinoja tuottavat firmat...).

No nytpähän on aikaa katsoa kaikki jäljellä olevat Suurimmat pudottajat Katsomosta (siinä menee nenäliinoja kans etenkin maratoni-jaksoissa) ja lukea ajatuksella teidän blogeja ja etsiä uusia. Liikuttua, vahvistua, motivoitua!

Hirviä tuska vaan blogien lukemisesta seuraa, kun ei itse pääse liikkumaan...

Rankan kevään jättämät kilot ovat olleet sitkeässä. Liikkeellä olen ollut hyvin ja paljon, mutta silti tulosta ei tule entisaikojen malliin. No, nyt nohevimmat tajuaa, että vika on ruokailussa... No niin varmasti onkin ja sillähän tähän on alunperinkin tultu.

Ehkäpä siis (jos oikein positiivisesti yltyy ajattelemaan) tämä sairastaminen on sikäli tarpeen, että en voi liikkua, joten minun on ihan pakko ottaa se pää tiedätte-kyllä-mistä ja keskittyä ruokailuun painon hallitsemiseksi. En edes mene paniikkiin, kun tiedän, että korjattavaa löytyy kyllä. Vaikka suuret linjat on kunnossa, monenlaista lipsumista löytyy, kun kokonaisuutta tarkastelee.

Syyskuu on hankala sokerittomaksi kuukaudeksi, mutta sovin itseni kanssa, että mikäli sokerittomuus tuottaa kohtuutonta hankaluutta, syyskuussa minulla on kaksi päivää, jolloin herkkujen nauttiminen on sallittua. Siis kaksi. Ja minun ajanlaskullani syyskuu siis alkaa tänään, 5. päivä...

Katselin vanhoja kuvia vajaan vuoden takaan ja itse asiassa ne motivoivat melkein enemmän kuin Suurin Pudottaja. Kasvikset ja paistijauheliha odottaa  - terveenä sitten askarrellaan jotain monimutkaisempaa :) Ehkä.

Aurinkoa ja pysykää erossa pöpöistä!

tTM

OMG - ne oli oikeessa

Juoksukoulun alkuosuus suoritettu. Kovasti on mietintätyötä tehty, että jatkuuko koulu hetken tästä vai jatkanko vasta syksyllä... Loman jälkeen. Vaikka itse on vielä lomalle jää aiheuttaa lomakausi kuitenkin aikatauluun muutoksia. Menoja ja vieraita enemmän kuin talvella, joten on mietittävä (koska tällä hetkellä olen siinä riippuvuuden vaiheessa, että juoksukoulun treenit menee kaiken, ja tarkoitan nyt kaiken, edelle!), ettei aiheuta itselleen ylitsepääsemätöntä valintatilannetta. 

Olen tämän kuukauden juossut sports trackerin kanssa (ihan koukussa). Mielenkiintoisia (mun mielestä) faktoja viikonlopun lenkeilta: tänään juoksimme samassa ajassa melko tarkkaan kilometrin enemmän (10,78 km) ja juoksunopeus on juossut 0,8 km/t tämän neljän viikon aikana! Wow!

Tämähän toimii... *ällistystä*

Juoksun (no oikeesti hölkän) helpottuessa myös juoksun ilo kasvaa koko ajan. Kaverin kanssa (kaiken muun tärkeän asian lomassa) toisellaan toisillemme, kuinka hienoa tämä onkaan. Onneksi mentiin juoksukouluun ja onneksi on tiukasti pysytty juoksuohjelmassa. Huippua!

Parasta tässä on, että ne ihan oikeasti tiesi, mitä kannattti tehdä ja se toimii. Ilmekään värähtämättä he totesivat meille, että näin tämä onnistuu ja tämänpäiväisen lenkin jälkeen on taas vahva usko, että tavoitteisiin pääsee harjoittelemalla periksiantamattomasti. Se lienee vastaus melko moneen muuhunkin asiaan.

Nyt pihalle muutkin! Kun juoksee tarpeeksi hiljaa, tarpeeksi kauan pääsee ihan toisella tavalla eteenpäin kuin aikaisemmin. Vaikka juoksussa saa kohtuullisen nopeasti kehitystä aikaisemmin, koskaan ei näin nopeita tuloksia ole tullut. Kyllä juoksukoulu kannattaa!

tTM osaa sittenkin juosta ja oppii koko ajan lisää

Taasko on maanantai?

Voi kun voisin kertoa levänneeni ja rentoutuneeni viikonloppuna. No niin ei käynyt. Toisaalta olen valittanut jo ties kuinka kauan kiirettäni täällä, joten ei siitäkään sen enempää. Elämä on valintoja.

Mutta se mikä on mainitsemisen arvoista, on se, että hervottoman hektisestä viikonloppu(minuutti)aikataulusta huolimatta, juoksin juoksuohjelman mukaisen pitkän hitaan lenkin su. Siitä olen oikein erityisen ylpeä, koska juoksemaan lähtö vaati muiden asioiden koodausta ja delekointia. Hyvä, minä! Tämähän on jo oikein rutiini (kolme kertaa on rutiini, onhan?). 

Syömisetkin ovat olleet riittävän hyvällä tasolla. Herkuteltua on tullut. Sitä en kiellä - enkä kadu (tai no vähän määrissä olisi tarkistamisen varaa edelleen).

Olen hoitanut tosi monta kevään to-do-listan asiaa, joista voi olla tyytyväinen. Asiat etenee. Monella rintamalla.

Itse uuden elämän projektissa riittää työstettävää. Olen tietyllä tapaa pettynyt itseeni, mutta on jotain jäänyt myös selkärankaan. Hyviä tapoja ja uusia tottumuksia. Kovasti mietityttää, että missä se menee itsensä liiallisen patistamisen (no ei totisesti vielä tässä kohti) ja terveen persuksille potkimisen raja.

Ääripää-ihmisenä näyttää olevan kaksi tietä. Se todella kurinalainen ja sitten se valtavan salliva... Kertakaikkiaan ärsyttävä luonne olen! En kestäisi olla oman itseni personal trainer (vaikka periaatteessa olen).

Kuitenkaan ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla oma itsensä. Tämän asian kanssa pitää pärjätä. Rakastaisin vielä enemmän itseäni, jos tekisin enemmän tulosta, enkä vain löysäilisi. Jotenkin olen taas onnistunut selittämään itselleni, että elämässä on niin paljon haasteita tällä hetkellä, että kaikkeen ei pysty. Just. Elämässä on aina haasteita. On ne sitten aikataulullisia tai muita. Kyllä sitä omia tekemisiään pitää pystyä edes jonkin verran kontrolloimaan silloinkin.

Onneksi olette te ja innostavat tarinanne. Muiden saavutukset kuitenkin vähän mahtuu paksuun kallooni. Jos muutkin pystyy niin pystyn minäkin. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto (enkä sitä kyllä tietoisesti ole tekemässäkään). Kesken jääneet asiat harmittavat vielä enemmän kuin keskeneräiset.

Ah niin motivaattoreiden ykkönen Suurin Pudottaja starttaa taas 4.6. Sitä odotellessa :)

tT-juoksu-sentään-sujuu-M

Juoksuohjelma

Olen saanut henkilökohtaisen juoksuohjelmani juoksukoulusta. Tutkin ohjelmaa kulmat kurtussa ja koska minulla oli vahva epäilys, että kaikki juoksuohjelmat ovat samanlaisia, pyysin nähtäväkseni ystäväni juoksuohjelman (minä olen juossut vähän enemmän kuin hän, kuntotasomme lienee aika samanlainen ja minulla tavoitteet ovat korkeammalla niin pituuden kuin vauhdinkin suhteen).

No, eivät ole samanlaiset. Että siis oikeasti meidän lähtötaso on tutkittu, tavoitteet huomioitu ja ohjelma tehty henkilökohtaisesti. Ja voi kuinka vaihtelevaksi! (Liekö osaa sillä, että ilmoitin etukäteen kyllästyväni nopeasti). En tiennyt, että niin monella tavalla voi juosta... Aika usein olen vetänyt kengät jalkaa juossut 40 min - 1 tunnin... ja sillä selvä. Mutta ei tässä olekaan ollenkaan kyse siitä!

Sentään viikonlopun pitkälenkki löytyy meiltä molemmilta, joten eikun matkaan. Lenkin pituus piti olla 1 t 15 min - 1 t 25 min. Alkuun 10 min kävely (piiiitkä kuin nälkävuosi, fuskasimme vähän ja kävelimme vain 8 minuuttia, mutta siitä tuli huono omatunto, joten sen jälkeen noudatimme ohjelmaa orjallisesti). Sitten hölkättiin todella hitaasti 10 min, käveltiin 4 min, juostiin 10, jne niin, että viimeiseksi tuli taasen 10 min kävelyä. Koko harjoituksen pituudeksi meillä tuli 1t 29 min ja matkaa taittui 20m vaille 10 km. Eli todella letkeää menoa. Helppoa ja hidasta. Tuli taas todistettua, että matka ei tapa, vaan se vauhti!

Viikolla tulee sitten lyhyitä intervalliharjoituksia, kovavauhtisia lenkkejä ja pieniä rentoja, helppoja lenkkejä. Niin ja tietysti juoksukoulu. Harjotteiden sisällöt vaihtelevat viikottain! Ihan mahtavaa. Suunnittelen jo nyt ostavani jatkoa tälle lahjakuukaudelle... Saa nyt nähdä. Haluaisin jo nähdä, miten harjoittelu muuttuu ajan kuluessa!

Mielenkiintoiseksi (= käsittämättömäksi) asian tekee se, että sama harjoitus saattaa sisältää esimerkiksi sekä kevyttä hölkkää että rentoa rullausta... Häh? Täytynee keskustella herra Gasellin kanssa. Ja mitä muuta vielä, tietysti hölkkää, kevyttä juoksua, kovaa juoksua ja reipasta juoksua... Jkv saa toki sykerajoja ohjeeksi (jotka siis sinulle annetaan sun omista syketasoista lähtien), mutta muuten mennään sillä kuuluisalla näppituntumalla eli "kato, tässä on mun 80%!".

Mutta oikeasti. Valtavan motivoivaa. Palkitsevaa. Jo se, että juoksuohjelmasta voi katsoa, että tuon olen jo suorittanut ja mitähän vielä on tulossa. Mielenkiintoista. Eniten odotan sitä, mitä tämän kuukauden aikana tapahtuu. Mitä minun juoksemiselleni tapahtuu? Miltä minusta tuntuu, jos kuuliaisesti noudatan minulle tehtyä ohjelmaa.

Hyvä lenkki takana. Nyt saa se kuuluisa tälle viikonlopulle luvattu megasade mun puolesta alkaa.

Liikunan iloa ja runner's high:ta kaikille vaan!

tTM reipas koululainen

Valmis luopumaan

Nimittäin niistä viimeisistä kiloista. Alkaa tympiä koko löysä olemukseni.

Mä liikun koiran takia lähes päivittäin sen reilun tunnin ja me mennään kovaa, mutta muuten on ollut viikon verran koko tekosyiden repertuaari käytössä! Löysä, tavoitteeton ihminen.

No niin. Se on sitten loppu. Lempeydellä ei mun kanssani mihinkään pääse. Tänään takaisin ruotuun. Sisäpyöräilyä lempiohjaajan ohjastuksessa ja siitä se taas lähtee. Onneksi. Täysin käsittämättömästi myös juoksumatto on ruennut kutsumaan, mutta taidan kuitenkin tänään mennä pyöräilemään, kun se taitaa olla selkäystävällisempää. Ehkä.

Tasapaino on taitolaji. Sohvalla köllöttely on helppoa, mutta liikkeellä pysyminen mukavampaa. Liikunta tuo kokonaisvaltaisemman hyvän olon. Kyllähän minä sen tiedän. Hukkasin vain punaisen langan hetkeksi. (Ja viikon levollisempi jakso todellakin tekee hyvää sekä ruodolle että kehitykselle - sokerin olis tietty voinut jättää syömättä :))

tTM biker's highta hakemassa - ja sen tavoittaa muuten muutkin :)

700

Tämän aamun vaakalukemat hivelivät taas tukevan tytön mielialaa.

Tänään minulla on matkaa 700 grammaa koko projektin alhaisimpaan lukemaan, joka samalla tarkoittaa, että minulla on 700 g matkaa painoon, joka on alhaisin 12 vuoteen.

700 g. Miten vähän. 700 g maitoa on noin 7 dl. Ei siis juuri mitään. Ei oikein taida edes riittää nelihenkisen perheen reipashenkiseen ruokailuun... jos siis kaikki joisivat maitoa. 700 g raejuustoa on se iso paketti ja sitten se pieni päälle. Helposti tulee syötyä sellainen määrä viikossa.

700 g irtokarkkia taas toisaalta on ihan järkyttävä määrä. Sellaisen määrän kuitenkin entisessä elämässä olisin pystynyt todennäköisesti viikossa syömään. En muistele sitä mielelläni.

Ensimmäiseen tavoitteeseen toki on kilo enemmän matkaa. Mutta ei sekään mahdottomalta tunnu. Ja aikaahan on. Vaikka tavoitteita olen asetellut, olen niitä asetellut ennenkin. Eteenpäin mennään niin, että mitkään haasteet eivät käy ylivoimaisiksi ja vointi on voimallinen edelleen. Alunperin vuoden projekti on venynyt kahden vuoden projektiksi, joten mikäli en päivälleen asettamassani tavoitteessa ole, ei se ole mikään maailman loppu.

Tässä projektissa matka ja opitut asiat ovat yhtä tärkeitä jos ei tärkeämpiä kuin päämäärä. Sen takia jokainen matkan varrelle osuva päivä on merkityksellinen. Jotkut asiat vain veivät enemmän aikaa oppia kuin etukäteen tiesin.

Levollista viikonloppua! Mä lähden kohta pilateksen kautta kotiin!

tTM

Tie ja tavoite

Ajatus iltasella, kun iltatee on juotu ja kesäinen hämärä laskeutuu. Viimeinen lomaviikko menossa. Mieli luottavainen.

Meillä on tie ja tavoite. Ei tässä eksyksissä olla, vaikka joskus matkan varrelle osuu hidasteita ja kiusauksia. Onhan matkalla paljon motivaation lähteitä ja onnistumisiakin!

tTM filosofisena (lue: melko väsyneenä)

Kesätuulet kutsuu seikkailuun

Lomaan on vielä matkaa, mutta lähestyy se koko ajan sentään.

Ruokailun kanssa on mennyt hyvin. Juhannuksena pari leipäpalaa (johtuen ruokailujen suunnittelemattomuudesta) ja herkkuja tuli jonkun verran nautittua, mutta itse kyllä koen (kuinkas muuten) että kohtuudella. Liikuntasaldo oli kyllä lähellä nollaa...

Jatkan valitsemallani linjalla (ruokailun suhteen), mikä helpottuu sikäli, että ruokatalousvastuuni otetaan minulta lähes pariksi viikoksi pois, joten minun ei tarvitse pastaa vääntää muillekaan eikä kantaa leipää kaupasta kotiin. Ihanuus!

Viileässä kivitalossa loman odottelu ja työn tekeminen helteellä ei ole varsinainen ongelma. Näen pienen palan taivasta työhuoneeni ikkunasta ja sen, että naapuritaloihin aurinko paistaa (ei toki meille), mutta muuten ei kesästä ja helteistä ole mitään tietoa! En lue, enkä halua viestejä ulkomaailmasta ("wow meidän mittari näyttää +29 astetta varjossa!"). Minun käsitykseni mukaan ulkona on kaunis, muttei mitenkään erityinen kesäsää! piste.

Eilinen ripeä kävelylenkki piristi mukavasti. Ihanaa kun kesäillassa voi mennä sortseissa ja t-paidassa! Tätä on koko pitkä ja kylmä talvi odotettu! Nyt nautitaan!

Urheilullisia ja terveellisiä kesäpäiviä!

tTM

Toipuminen vailla logiikkaa

No ni. Takaisin pelissä! Ja olen jo tänään ehtinyt käydä yleisötilaisuudessa levittämässä vatsatautia eteenpäinkin. Että on tehokas olo. Onnea vain voittajille!

Pienenkin takaiskun jälkeen tuntuu olevan hyvin vaikea päästä takaisin tasapainoon... Uskomattoman tiukassa on käsitys, että "sairaana saa syödä, mitä vaan mikä maistuu". Tosi fiksua!

Siis voi olla tilanteita, joihin ohje sopii, mutta ei kyllä aina ja kaikissa sairastamisissa. Ei esimerkiksi tässä minun tilanteessani! Että vähän kun vatsasta vääntää ja ruokailu ollut heikompaa pari päivää, niin ruetaan rankkoihin korjaaviin toimenpiteisiin, joihin kuuluu niin jäätelö kuin suolaisetkin herkut... Kun on toi ravitsemus niin rempallaan, että kunhan ei olis jo aliravitsemuksen puolella!

Kylläpä kannattaa asiaa pysähtyä pohtimaan - vaikka alasti kokovartalopeilin eteen! Ehkä totuus paljastuu sillä tavalla... Ehkä sillä tavalla pääsen juonen päästä taas kiinni.

Jos toipuminen etenee tähän tahtiin, huomenna lenkille!

tTM horjuu muttei kaadu

Saletisti natsaa

Tarkentaakseni muutaman asian tästä havahtumisestani ja loppurutistuksestani: siis kyse ei ole missään tapauksessa minkäänlaisesta kitukuurista! Kyse on paremman elämän, sen Uuden Elämän - nykyisen Elämän, tarkentamisesta siihen, mitä oli sovittu sen sijaan, että päästettäisiin Elämä liukumaan takaisin Entiseen Elämään! Ehei. Sille tielle ei lähdetä. Piste. Se on nähty jo se tie ja mihin se vie.

Siis kertaus: tarkennetaan sisältöjä, ei radikaalisti vähennetä määriä. Ei kituuteta. Ei petetä ketään (siis lähinnä nyt itseään).

Lisäksi verrattuna kitukuureihin ja entisiin loppurutistuksiin minulla on oikea tieto, miten tässä tulee käymään (vrt. pelko ja "tieto"). Tiedän, että tulen onnistumaan tässä projektissani. Tämä ei vaadi muuta kuin toteutuksen. Aikaa on juuri sen verran, että noudattamalla sovittuja sopimusehtoja pääsemme toivottuun tulokseen.

Ei paniikkia, ei pahaa mieltä, ei itsensä kurittamista.

Kevät. Aurinko. Rakkaus.

Ja lopuksi - miettikääpä tätä:

Tahtotila

Kärsimättömyyteni on moneen kertaan läpi käyty (muutenkin tuntuu, että alan toistaa itseäni - onhan tämä tietysti jo toinen vuosi tätä projektia...). Tämän vuoden teema voisi olla vankka usko (jota pidän vankkana hokemalla sitä koko ajan) siihen, että tänä vuonna pääsen niihin tavoitteisiin, joihin en päässyt vielä viime vuonna. Olen jo niin paljon lähempänä kuin vuosi sitten ja tiedän kyllä, miten tämä tehdään. Olisiko sitten kysymys enää, että milloin?

Tärkein edellytys lienee motivaatio. Eilen tuli jo todettua, että sitä haluamista riittää! Ainakin haluan uskoa, että motivaatio on kohdallaan. Enää siis uupuu se vihon viimeinen t0teutus. Tiukka linja. Ei se nyt NIIN vaikeaa ole.

Viime vuoden aikana liikunnasta tuli paitsi rakas, mutta myös se osa-alue, jolle panostin kaikkein eniten. Syykin on selvä. Liikuntaan koukkuun jääminen on paljon helpompaa (ainakin minulle) kuin painon pudottaminen. Liikunnasta saa heti palkinnon eli hyvän olon. Laihtuminen vaan on niin jumalattoman hidasta! Jos ei alun muutamaa nestekiloa lasketa.

Oikeastaan viime vuoden yllätys oli se, kuinka kaikesta työstä huolimatta hidasta painon pudottaminen oikeasti on. Tai ainakin pysyvä painon pudotus. Nopeita saavutuksia seurasi poikkeuksetta nopea paluu edellisiin lukuihin. Koko vuoden saldo toki on reippaasti miinuksella, mutta kuitenkin. Kaikki nopeat ratkaisut kaatuivat omaan näppäryyteensä.

SILTI. Silti olen asettanut itselleni uudet tavoitteet. Ilman tavoitteita tulee tuloksia vielä vähemmän. Ei meikäläinen ainakaan vahingossa laihdu! Se on varma!

Tarvitsen tavoitteet ja deadlinet tehdäkseni asialle jotain. Vaikka valmista ei tulisikaan suunnittelemassani aikataulussa, pyrkimys siihen on olemassa ja jotain tulosta tulee aivan varmasti. Vaikka sitten urheilun saralla, jos ei kilotuloksina :)

Ennen kesää viimeiset kolmisen kiloa kuitenkin ovat poissa. Sitten katsotaan tavoitteet uudelleen. Ettäs tiedätte!

2011

Ei mitään uuden vuoden lupauksia, mutta kuitenkin ajatuksia siitä, mitä aion tehdä tänä vuonna. Viime vuosi sisälsi monenlaisia hetkiä. Paljon onnistumisia ja hyvää oloa, mutta myös oman rajallisuutensa toteamista ja myöntämistä. Vuosi sitten kuvittelin tämän projektin helpommaksi, mutta toisaalta myös paljon yksinkertaisemmaksi. En todella ymmärtänyt, mitä kaikkea piti muuttaa ja mikä kaikki muuttui ikäänkuin vahingossa siinä sivussa.

Loistava vuosi on takana ja seuraavasta toivon vielä parempaa. Sitä parempaa vuotta varten on pakko tehdä vielä yhtä ja toista (te jotka ette jaksa lukea enää yhtään listaa, joka sisältää osittain samoja kliseitä kuin muidenkin listat, jääkää hyvällä omalla tunnolla odottamaan seuraavaa postausta - haluan tämän kuitenkin talteen ennen kaikkea itselleni):

1. Liikunnan monipuolistaminen on tavoitteistani ykkönen! Tapana kun on juuttua yksiin ja samoihin lajeihin... Mutta ei enää! Kehoa huoltavat lajit olisi viimeistään nyt pakko saada mukaan ohjelmaa ja ainakin se niin tärkeä venyttely (venyttelyä olenkin enemmän tai vähemmän sisukkaasti toteuttanut koko loppuvuoden ja vuoden vaihteen, koska alaselkä on turkasen jumissa)!
2. Juoksutavoitteita on useita: Naisten Kymppi ja Midnight Run ovat ohjelmassa ensi kesänä ilman muuta. Molempiin liittyy perinteitä ja nehän ne velvoittavat :) Puolimaratoni kiinnostaa, mutta ennen sitä juoksuvauhdin on noustava selvästi (kympit pitäisi mennä alle tuntiin), joten kevään harjoittelut sen näyttää... Puolimaratoneista eniten kiinnostaisi HCR. Harmi, että se on kevätjuoksu... Voi olla, että kunnon ja harjoittelun puolesta loppukesä olisi parempi. Tosin nyt juoksumatto helpottaa tätä talviharjoittelua... Että saapas nyt nähdä, kuinka naisen käy!
3. Haaveilen kahvakuulakurssista ja siihenhän ei oikein kelpaa kukaan muu kuin Kukka. Ennen tuon haaveen täyttymistä pitäisi saada rutkasti lisää voimaa näihin narukäsivarsiin! Löysää allia löytyy, mutta voimaa ei nimeksikään :( eli tälle asialle hieman huomiota ja sitten opettelemaan se oikea tekniikka kahvakuulailuun! Mahtavaa!
4. Hyötyliikunta kunniaan. Työmatkat heti kun mahdollista pyörällä. Kävelemälläkin pääsee ja säästää vielä luontoakin!
5. Vedenjuonnista rutiini. Työpäivän aikana jo jotenkin onnistuu, kun vesipullo on aina pöydällä, mutta varsinkin viikonloppuisin, kun ei tule istuskeltua minkään pöydän ääressä on vedenjuonti heikompaa (lähinnä jos hampaita pestessä vahingossa nielaisee...).
6. Sokerista luopuminen etenee pikkuhiljaa. Nyt on tultu hyvän matkaa jo vuoden takaisesta, mutta surutyö on vielä kesken ja vielä on varaa vähentää! Eroprosessi on kuitenkin käynnissä!
7. Ruokailussa riittää tarkentamista muutenkin. Pyrkimyksenä on riittävän proteiinin saamisen turvaaminen sekä kasviksiin panostaminen. Peruna pysyy poissa - vain harvoin ja täysjyvänä pastaa, riisiä tai leipää.
8. Viimeisenä aina se tärkein: henkinen hyvinvointi, levon ja itsensä kuuntelemisen sekä arvostamisen kautta. En oikein edes tiedä, mitä tämä on ja mitä se minulle tarkoittaa, mutta toivon, että vuoden päästä olen tässäkin asiassa viisaampi.

Kiitos Sinulle, joka jaksoit tekstin loppuun saakka. Seuraavalla kerralla jo vähän mielenkiintoisempia asioita! Tälle viikolle luvassa kaksi uutta lajikokeilua, jos suunnitelmat toteutuu! WoW! Molemmat lajit minulle ihan uusia! Palaan lajiesittelyihin myöhemmin.

Iloa ja valoa treeneihinne tänäkin vuonna!

toivottaa TM

Kuin raivo härkä

Voi ristus, että voi ottaa päähän! Olen selkärangaton, toivoton ja lihava (taas). Ja minulla on vaikea päivä kuukaudesta... Maha on kuin jalkapallo ja mieliala kuin... no, raivo härkä kuvaa hyvin tätä olotilaa! Vähä ku tv-sarja V... Ihan tavallisen naisen nahan alla elää hirviölisko, joka tulee esiin pienelläkin ärsyttämisellä. Tämä lisko tulee esiin myös itseärsytettynä. Ja ehkä tehokkaimmin juuri itseärsytettynä, vaikka välillä lähipiirikin saa kohtuutonta palautetta tekemisistään (tätä piirrettä yritän kovasti itsessäni hillitä).

Tyytymättömyyteni saavutti lakipisteensä tänä aamuna vaa'alla (mikä ihme minua ajaa vaa'alle näinä aamuina, kun olen turvoksissa kuin mikäkin!) kun vaaka ihan pokkana näytti

!! 60,6 kg !!

Järkyttävää! Loistavan Onnistumisen ja sitä seuranneen tasannevaiheen jälkeen! No, ihan oma syy. Törkeetä ruokailua, törkeitä tuloksia. Seurauksena masennusta ja itsensä ruoskimista, joista kummastakaan ei juuri hyötyä tässä projektissa ole. Mä en ymmärrä! Kuinka kauan aion jatkaa tätä omiin muroihin pissaamista??? Milloin oikeasti otan opikseni?

Tänään tein sopimuksen, että jouluun mennessä lähtee minulta ja Työtoverilta kolme kiloa! Ihan tuosta vaan sovin asiasta, vaikka en ole koskaan mokomista "sopimuksista" tai vedonlyönneistä perustanut (enkä niistä pärjännyt pessimisti versio minusta sanoo). Se tarkoittaa 500 g viikossa (huomasitteko, että jouluun on enää 6 viikkoa!), mikä tarkoittaa oikeasti tavoitteellista toimintaa eikä mitään hengailua ja hymistelyä (en yhtään tiedä, onko minusta tällaiseen laihduttamiseen, mutta kohtahan se nähdään). Alennustilaani kuvaa ehkä parhaiten se, että hetken jopa mietin tekeväni tämän rutistuksen salaa (eikö siinä taas ole se ennakkoasenne, että kun se ei kuitenkaan onnistu). Hävettää, että taas asetan tavoitteita, taas odotan maanantaita, taas harjoittelen niitä asioita, jotka pitäisi olla jo hallussa. Taas on teoria ja käytäntö niin kaukana toisistaan kuin olla ja voi.

Eli siis huomisesta alkaen:

- proteiini kunniaan (kala, kana, raejuusto)

- kasvikset ja salaatti pääosaan tässä showssa

- hedelmät ja marjat parhaiksi ystävikseni

- kaikki turhat hiilarit pois (peruna, pasta, riisi)

- sokeria en edes näe ennen joulua

- liikuntaa vähintään 5 x viikossa (koiralenkkejä ei lasketa, no hätätilanteessa voidaan laskea)

- punnitus kerran viikossa maanantai-aamuisin

Olen siis päätynyt tällaiseen loppukiriratkaisuun. En tiedä, onko ratkaisu oikea. Älkää ymmärtäkö väärin. Olen ihan onnellinen esimerkiksi liikuntaan liittyvien tavoitteideni suhteen! Nautin jokaisesta saavutuksestani, mutta painon suhteen olen kyllästynyt paikallaan pönöttämiseen! Liian pitkään olen pyörinyt tässä kahden kilon haarukassa. Painon lasku on olemattoman hidasta. Vaikka tavoitteeni liittyvät terveellisempään elämään, en voi katsoa onnistuneeni tavoitteissani, ellei paino ole turvallisesti normaalipainon alueella. Etsin viimeisistä kiloista eroonpääsyä kohta keinolla millä hyvänsä (no amputaation olen jättänyt pois laskuista). Ymmärrän, että haen nyt pikaratkaisua, vaikka minun on löydettävä myös pysyvä ratkaisu asiaan. Mutta siihen paneudutaankin sitten huolella, kun tavoite on saavutettu!

Kaikki tsemppaus, kannustus ja suorat sanat ovat nyt tarpeen. Kiitos etukäteen!

Yhteenvetoa ja tulevaisuuden suunnitelmia

Nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mistä tähän on tultu. Mutta myös voitonriemun keskellä, muistuttamaan itselleen, että vielä ei olla maalissa suinkaan! Henkisesti tosi tärkeän alituksen jälkeen olo on "väsynyt, mutta onnellinen" :)

Projektini lähtöpaino näkyy reunan seurannassa. En pysty ymmärtämään, miten en oikeasti tosissani puuttunut asiaan aikaisemmin. En tuntenut painoa yhtään omakseni. Oli hankala olla ja häpesin löysää olomuotoani. Ja silti en tehnyt asialle oikeasti mitään. Vahvistin vain pahoja tapojani. Viihdyin sohvalla ja harmittelin, kun en löytänyt mitään mukavaa päälleni!



Havahduin viime vuoden vaihteessa. Oliko syynä lähestyvä neljänkympin rajapyykki vai monet yksityis- sekä työelämään liittyneet yhteensattumat. Tarkkaan ottaen varma en ole itsekään siitä, mitä tapahtui. Kyllästyin siihen, että mietin seurassa, olenko tukevin porukasta tai ihastelin muiden vaatteita yms. ja ajattelin, että minäkin haluaisin olla noin laiha... Lisäksi työterveystarkastuksessa nostettiin jälleen kaikki ylipainoon ja liikunnan puutteeseen liittyvät riskit esiin. Itsekin tajusin, että en jaksa niin paljon kuin haluaisin. Todennäköisesti monien asioiden summana oivalsin, että voin tehdä itse asialle jotain! Voin näyttää hoikemmalta ja urheilullisemmalta. Voin olla virkeämpi ja voida paremmin.

Alkuhan oli loppujen lopuksi helppoa. Muutin ruokailutottumuksia terveellisemmiksi ja aloitin liikunnan. Tulosta tuli nopeasti. Ensimmäiset viisi kiloa lähti varsin helposti ja nopeasti, mutta sitten tyssäsi hetkeksi monestakin syystä. Ruokailu vähän repsahti. Keskityin liikuntaan. Liikunnan tuoma hyvä olo huumasi ja tuloksia tuli muilla areenoilla kuin painon pudotuksessa. Hyvä asia tämäkin, painohan on vain luku. Loman jälkeinen kalenterin ääreen pysähtyminen kuitenkin palautti mieleen kaikki projektin osa-alueet.

Kurinpalautus auttoi, mutta keikuin 61 kilossa niin kauan, että aloin epäillä, että vika on vaakassa. Että se ei vaan pysty näyttämään 61 pienempiä lukuja! Että se on jotenkin jumissa ja minä en. Ärsytti nähdä tuttavia pitkästä aikaa, jotka sanoivat, että olet laihtunut kesän aikana ja sehän ei pitänyt paikkaansa! Varmasti kesä näkyi vartalossani, koska liikunta (itse olen sitä mieltä, että juoksu eniten) muokkasi vartaloani kesän aikana selvästi parempaan suuntaan. Vyötärö tuli näkyviin, käsiin ja jalkoihin tuli lihaksia (kai sitä rasvaakin vähän paloi). Mutta siis painohan ei liikkunut yhtään mihinkään suunntaan! Ärsyttävää ja olo levoton! Tähänkö se jäi. Kaikki muut (siis ihan kaikki muut) pystyy laihtumaan vain minä en!

Suuri helpotus on, että vihdoin palikat ovat uudelleen kasassa. Tarkistin uudelleen syömisiäni. Liikunnalle en ole tehnyt yhtään mitään, koska siihen on (TA-DAA!) ihan oikeasti jo muodostunut jonkinasteinen riippuvuus ja olo tulee heti levottomaksi, jos ei pääse liikkumaan. Eikä pelkkä koiralenkki enää riitä. Tunnin rivakka kävely koiran kanssa toki kuuluu ohjelmaan, mutta sitä en laske liikunnaksi, mutta jos lenkki juostaan (koiran kanssa tai ilman) niin se on jo liikuntaa! :)

Nyt siis pää kylmänä eteenpäin. Mikään ei motivoi niin hyvin kuin tuloksen tekeminen! Painoni ei aikoihin ole alkanut viitosella. Nyt keskityn siihen, että pääsen tarpeeksi kauas siitä kuutosesta ja täällä viitosalkuisissa on tarkoitus pysyä - lopullisesti! BMI normaalialueella, kunto ja jaksaminen parempaa!

Loppuun yksi mielestäni kaunis nainen. Motivoimaan.



Olkoon Voima kanssanne!
t. TM

59,7 !!!!!

Jei!

Pikainen tuuletus blogin puolella! Vihdoin. Ehkä ensimmäisen kerran.... no vuosiin nyt ainakin painoni alkaa VIITOSELLA! Olen niin iloinen. Tämä jos mikä on paras motivaattori! Osui sikälikin hyvään hetkeen, että alkamassa koko viikonlopun kestävät juhlat - pöydässä on niin hyvää ruokaa kuin herkkujakin. Nyt on paljon helpompi pitää kohtuutta mielessä!!!

Aurinko paistaa mun projektiini :)

Tarkastuksia

Viikonloppu meni sukuloiden ja juhlan vuoksi vähän rennommasti syöden. Varsinainen ruokailu sujui juuri ja oikein, mutta sitten tuli kyllä kahvipöydässä herkuteltua! No, se nyt on vaan annettava anteeksi, kun vaihtoehtoakaan näin jälkikäteen ei ole.

En kuitenkaan tänään uskaltautunut puntarille nousta. Pitkään olen pönöttänyt tuossa 61 kilossa, joten tein sitten näin maanantai-aamun kunniaksi päätöksen tehdä joitakin tarkistuksia tässä projektissani. On aika arvioida suoritusta ja suunnitella, kuinka tästä edetään eteenpäin tavoitteiden suunnassa.

Eli tavoitteenani on 57 kg elopaino. No, toki minulla on muitakin tavoitteita, jotka ovat kuntoon ja suorituskykyyn ja tätä kautta yleiseen hyvinvointiin liittyviä. Suorituskyky on tämän vuoden aikana (2010) noussut huimasti, jos ajatellaan vuoden takaista. Niissä on tavoitteita saavutettu ehkä enemmänkin kuin alunperin edes uskalsin toivoa.

Suurin ja rakkain saavutukseni on ehdottomasti se, että pystyn nykyään juoksemaan tunnin ihan tuosta vaan. Halusin itselleni juoksukunnon, mutta en pitänyt mitenkään realistisena nykytilannetta, jossa parin päivän juoksemattomuuden jälkeen olo on tosi levoton: lenkille on päästävä! Samalla olen päässyt tavoitteeseeni siitä, että liikunta on säännöllinen osa elämääni! Sekin on ihan mahtava saavutus ihmiseltä, jolla sohvaperunuus :) on ihan heti pinnan alla seuraavana!

Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei suinkaan tarkoita, että tässä oltaisin jotenkin valmiita. Ne ovat kyllä arvokkaita saavutuksia minulle, mutta kuitenkin vain osatavoitteita projektini kannalta. Juoksemisen tavoitteet ovat jo nousseet (se salainen tavoitteeni puolimaratonista ensi keväälle): liikunnan monipuolistaminen sekä voiman hakeminen ovat selkeästi tavoitteita, jotka nostavat jo päätään.

Sen sijaan painorintamalla ei odottamaani edistystä ole tapahtunut ollenkaan siinä aikataulussa kuin olisin toivonut. Mielestäni tavoiteaikatauluni ei ollut mahdoton, mutta toteutukseen se tyssäsi. Ensimmäinen aikataulunihan oli heinäkuun loppuun ja nyt uusi on vuoden loppuun. Kaikkiaan tähänastinen pudotus on jo ihan hyvä, mutta ratkaisevat viimeset neljä kiloa puuttuu edelleen!

Nyt on aika tehdä tarkistuksia ruokavaliossa. Kylmä totuus vaan on, että tähän asti pääsin näillä Eväillä (todellakin), mutta nyt tarvitaan uusi suuntaus, miten tästä jatketaan eteenpäin. Entiset konstit eivät vaan enää pure. Nämä viimeiset kilot nimittäin lähtee!!!

Tänään jätän siis haikeana hyvästit sokerille. Aivan pieniä lipsahduksia sallin itselleni tulevissa juhlatilaisuuksissa, mutta arkista herkuttelua ei sitten enää meikäläiselle tipu tänä syksynä (jotekin helpompi kestää, kun ajattelee sen sillä tavalla, että tämä syksy vaan, mutta vahvasti uskon, että syksyn aikana vierotun sokerista jo melkoisen hyvin). Proteiini nostetaan vieläkin vahvempaan asemaan, samoin kuin kasvikset, hedelmät ja marjat. Valkoinen vilja on nyt kokonaan kielletty. Rasvattomalle linjalle en heittäydy.

Näillä vahvoilla linjauksilla nyt sitten mennään eteenpäin. Lounassalaatin rinnalla usein näyttäytyneet karjalanpiirakat ovat menneisyyttä - tervetuloa ruisleipä (jonka päälle tomaattia). Otetaan tällainen tiukempi ote ainakin viikon verran ja sen jälkeen katsotaan, miten edetään. (Paits se sokeri, se on poissa koko syksyn.)

Haasteita en pelkää ja tavoitteet haluan saavuttaa, joten eiköhän tämä tästä!

Energistä ja kaunista syksyistä viikkoa kaikille!

t. TM