tiistai 24. tammikuuta 2012

Radalla taas

Eilen piti mennä sisäpyöräilyyn. Varasin tunnin.

Päätin kokeilla saako tuntivarauksen peruttua siitä samasta nettijärjestelmästä. Saa sen.

En mennyt. Onneksi naapuri ulkoilutti reilun tunnin rantalenkin upottavassa lumessa reippaaseen tahtiin. Ja terrieripoika otettiin mukaan kans.




Tänä aamuna palautin kurin. Juoksin tunnin lenkin. Vaatetta oli lähtökohtaisesti liikaa = punainen, punaisempi, punaisin (naama). Juoksin ihan perus/kesä-acikseillani. Liikkeelle lähtiessä tuntui, että verkkokangas päällä päästää liiaksi kylmää ilmaa jalkaterille, mutta jo muutaman askelen jälkeen jalka lämpeni enkä koko asiaa enää muistanut. Ei luistanut - siis lumi jalan alla.

Juoksu luisti kuin unelma. Miten voi tuntua niin hyvältä mokoma hikinen ja hengästyttävä homma? Kaikki narulta vedetyt juoksukamat hikoiltu taas kelvottomiksi. Ihanaa!

Ja niin kuin todettu, odottakaahan kun lumi sulaa! Miten kevyttä meno taas on, kun hienon vastuksen antava lumi on poissa. Kevättä odotellen (ja illan salitreeniä),

TM

4 kommenttia:

  1. Kuin myös! Ihanaa, kun olet tullut takaisin <3

    VastaaPoista
  2. Ah, tuota juoksun iloa! Mistään ei kyllä saa niin ihania fiiliksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. En olis ikinä voinut kuvitella, miten tästä voi intoutua ja jäädä koukkuun! :)

      Poista

Kiitos viestistäsi!