Sivut

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Lumikenkiä ikävöiden

Vihdoin sitä lunta on tullut. Yhden yönseudun ja vähän seuraavana päivänä.

Tänään sitten oli jo pakko päästä katsomaan, onko lumikenkäilyreiteille tehty mitään... No joo. Ymmärrän hyvin itsekin, että ei todellakaan ole tehty. Mutta toivoahan saa!

Kyllä sitä lunta oli puiden oksiin tarttumisesta huolimatta vähän riittänyt myös maahan puiden alle. Sen verran, että hyvällä omalla tunnolla voi sanoa, että meillä on nyt lunta!




Metsässä seikkailu neljän aikuisen voimin oli ihan loistavaa ajanvietettä yhteen kiireettömään sunnuntaihin. Koirat sai viilettää vapaana ja mieli lepäsi metsäseikkailulla.

Sen sijaan surukseni täytyy todeta, että hetki menee ennen kuin minkäänlaista lumikenkäreittiä tullaan saamaan. Minä olin nimittäin pitänyt lumettomuutta ainoana esteenä reitin valmistumiselle... Unohdin sellaisen pikkujutun kuin tapaninpäivän myrskyn... Muutama sata metriä viime talvista reittiä kertoi korutonta kertomaa: kaatuneita puita on todella paljon ja en usko, että umpimetsä on tällä hetkellä ykköskohde raivaus-moottorisaha-miehille :(

No eiköhän jotain merkittyjä reittejä kuitenkin tehdä heti, kun lunta riittävästi on. Ja lumikengillähän voi mennä ihan mistä vaan - ei siinä mitään, mutta omat suunnistusvaistoni ovat niin onnettomat, että koen turvallisemmaksi näissä erämaissa (ei ole erämaita) liikkua merkityllä reitillä.

Eli ainakin toistaiseksi on tyydyttävä ikävöimään lumikenkäilyä, mutta tämän päiväinen metsäseikkailu oli kyllä vähintään yhtä kivaa eikä vähiten loistavasta seurasta johtuen!

Raikkaita ulkoilusäitä toivottaen

TM

2 kommenttia:

  1. Hei TM!

    Olen monta päivää surffaillut kauhuissani netissä etsien tietoa välilevytyrästä ja lopulta löysin blogisi, ahmin sen ja sain jonkinlaisen mielenrauhan.

    5.1.2012 nousin wc-pöntöltä ja helvetti pääsi irti. En ole koskaan kokenut sellaista kipua. Ambulanssilla paikasta toiseen siirtelyä, eri lääkäreiden kivuliaita tutkimuksia, käytävillä tuntikausia odottelua... Lopulta illalla magneettikuva ja massiivinen välilevytyrähän siellä oli LV/SI -välissä. Helvetillinen oikean pakaran kipu saatiin lopulta vaimennettua lääkkeillä mutta oikea jalkani on aivan urpo, jalkaterästä ja reidestä puutunut ja akillesjänneheijaste puuttuu. Seuraavana päivänä pääsin kotiin (3. kerros, ei hissiä...) ja tekee vain mieli itkeä ja paiskoa tavaroita.

    Minulla on kuukauden päästä kontrollikäynti. En tajua miten selviän tästä kuukaudesta tällaisella vammaisella jalalla ja pakarakivulla joka yrittää koko ajan taas laueta. Ulkonakin on saamarin liukasta, en uskalla lähteä mihinkään. Pelottaa koko ajan että se helvetti alkaa taas. Ja pelottaa että jalka jää vammaiseksi ja että tämä ontuminen aiheuttaa muitakin ongelmia.

    Suututtaa, surettaa ja pelottaa. En tajua miten voin vain olla ja odottaa. En tiedä yhtään mitä saan tehdä tai en saa tehdä, mitä kannattaisi tehdä!?!? Sinun blogisi auttoi minua rauhoittumaan ja innoittaa minua selviytymään, mutta on tämä niin kamalaa silti :(

    Mutta siis kiitos blogistasi, en ole enää yksin :)

    VastaaPoista
  2. Voi etet! Ei, et ole yksin!

    Ensimmäiseksi: minä tiedän, missä ja kuinka peloissasi olet nyt, mutta usko minua, sinä selviät siitä! Itse olisin varmasti kaatunut naamalleni ja jäänyt siihen ilman blogisiskojeni apua, mm hurjasti urheileva ja upea Quantina on läpikäynyt saman kuin mekin.

    Pysy sisulla hiljalleen liikkeellä. Alkuun et voi tehdä muuta kuin opetella uudelleen kävelemään oikein (keskity, älä suostu ontumaan) ja aikaa tulee kulumaan ennen kuin olet kunnossa, mutta kuntoon kuitenkin tulet! Älä nosta lattialta mitään, vältä kiertoja ja ääriliikkeitä, vältä kaikkia tärähdyksiä (mulla jopa bussin tärinä tuntui alussa ihan hirveältä) mutta pysy hiljalleen liikkeellä. Älä jää sänkyyn!

    Minulla on kohta täysi vuosi tapahtumasta ja käytännössä pystyn tekemään oikeastaan mitä vaan. Siis nykyään uudelleen juoksenkin (mikä todellakaan ei ole suositeltavaa :)).

    Jos haluat, laita minulle sähköpostia osoitteeseen takaisin.minuksi@hotmail.com voin kirjoitella privaatisti kanssasi, jos haluat keskustella tai kysyä jotain! Autan sinua mielelläni! Ja jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla minulla on sinulle huippuhyvä fysioterapeutti sitten, kun sen aika on.

    Voimia!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!