Tahtotila

Kärsimättömyyteni on moneen kertaan läpi käyty (muutenkin tuntuu, että alan toistaa itseäni - onhan tämä tietysti jo toinen vuosi tätä projektia...). Tämän vuoden teema voisi olla vankka usko (jota pidän vankkana hokemalla sitä koko ajan) siihen, että tänä vuonna pääsen niihin tavoitteisiin, joihin en päässyt vielä viime vuonna. Olen jo niin paljon lähempänä kuin vuosi sitten ja tiedän kyllä, miten tämä tehdään. Olisiko sitten kysymys enää, että milloin?

Tärkein edellytys lienee motivaatio. Eilen tuli jo todettua, että sitä haluamista riittää! Ainakin haluan uskoa, että motivaatio on kohdallaan. Enää siis uupuu se vihon viimeinen t0teutus. Tiukka linja. Ei se nyt NIIN vaikeaa ole.

Viime vuoden aikana liikunnasta tuli paitsi rakas, mutta myös se osa-alue, jolle panostin kaikkein eniten. Syykin on selvä. Liikuntaan koukkuun jääminen on paljon helpompaa (ainakin minulle) kuin painon pudottaminen. Liikunnasta saa heti palkinnon eli hyvän olon. Laihtuminen vaan on niin jumalattoman hidasta! Jos ei alun muutamaa nestekiloa lasketa.

Oikeastaan viime vuoden yllätys oli se, kuinka kaikesta työstä huolimatta hidasta painon pudottaminen oikeasti on. Tai ainakin pysyvä painon pudotus. Nopeita saavutuksia seurasi poikkeuksetta nopea paluu edellisiin lukuihin. Koko vuoden saldo toki on reippaasti miinuksella, mutta kuitenkin. Kaikki nopeat ratkaisut kaatuivat omaan näppäryyteensä.

SILTI. Silti olen asettanut itselleni uudet tavoitteet. Ilman tavoitteita tulee tuloksia vielä vähemmän. Ei meikäläinen ainakaan vahingossa laihdu! Se on varma!

Tarvitsen tavoitteet ja deadlinet tehdäkseni asialle jotain. Vaikka valmista ei tulisikaan suunnittelemassani aikataulussa, pyrkimys siihen on olemassa ja jotain tulosta tulee aivan varmasti. Vaikka sitten urheilun saralla, jos ei kilotuloksina :)

Ennen kesää viimeiset kolmisen kiloa kuitenkin ovat poissa. Sitten katsotaan tavoitteet uudelleen. Ettäs tiedätte!