Sivut

maanantai 28. helmikuuta 2011

Selkäni ja mä

En ole paljon kirjoitellut. Ei ole paljon kirjoittelemista.

Selkä on huono. Jalka on huono. Mieliala kaaottinen. Välillä olen varma, että jalka on peräti huonompi kuin alkuun. Välillä olen varma, että se on huomattavasti parempi. Hetkittäin olen varma, että leikkauspöytä kutsuu. Suurimman osan aikaa olen sitä mieltä, että tämä ei edes tapahdu minulle!

Ruokailussa ei kuri pysy päällä pitkiä aikoja. Etsin oraalista lohdutusta. Täysin järjetöntä. Ei mitään kontaktipintaa todellisuuteen! Vaaka taas huollossa. Mittanauhaan ei tule tartuttua. Peilin eteen en mene. Kesällä varmaan vyöryn eteenpäin.

Selitän itselleni, etten saa kiinni painonhallinnasta, koska en pääse liikkumaan. Enkä edes tosissani yritä.

Todellisuudessa jalka on osin parempi, osin huonompi. Tunto on selvästi tullut takaisin. Jalka ei "tunnu koko ajan" vaan paikallaan ollessa voin unohtaa koko vaivan. Jaksan istua ja seisoa - loikoilemaankin pystyn :) Suurin ongelma on kävelemisessä. Jalkaterä ei toimi normaalisti. Askellan väärin. Oikea pohje vetää juntturaan ja pakottaa ontumaan. Pohkeen oireilua helpottaa illalla otetut lihasrelaksantit ja venyttely, mutta kokonaan ne ei ongelmaa poista.

Kävely on ontuvaa ja hidasta. Mielestäni huonompaa kuin jossain vaiheessa tässä välissä. Suurimman ongelman titteliä kantaa ylpeänä pohje. Pohje kipeytyi ensimmäisen kerran 50 vesijuoksun jälkeen (vaikka juoksu sinällään tuntui hyvältä!). Lepo tai liikkuminen - ihan sama. Ongelma on ja pysyy.


Varovaisesti venyttelen. Pyrin elämään liikuntaa vaille melko tavallista elämää. Huomaan kuitenkin miettiväni viitsinkö tehdä jotakin, mikä edellyttää esimerkiksi toiseen huoneeseen kävelemistä... En suostu ymmärtämään, kuinka pitkästä prosessista tässä on kyse.

Neljäs viikko menossa. Kihisen, kun en muuta voi! Kaikki, jotka pystyy, liikkeelle heti!

t. Jalkapuoli-Takis

4 kommenttia:

  1. Voi kurjuus, että vaiva ei parane! Vaikka pitkiähän nuo välilevyprojektit tuppaa olemaankin. Mulla oli leikkauksen jälkeen askellusongelmia, koko kävely piti opetella uudelleen. Mulla ongelmia oli nimenomaan jalkaterän liikkeen kans, nilkkakin tais olla vinossa. Pikkuhiljaa se muuttui normaaliksi. Minä en tietty ole hyvä vertailukohde, kun selkä parani leikkauksella. Konservatiivisessa hoidossa se paraneminen on kuitenkin hitaampaa.

    Malttia ja tsemppiä ja kaikkea mahollista paranemista edistävää toivottelen. Hyvä merkki on se, että tuntoa on tullut takaisin. :) Siitä se askelluskin varmasti pikkuhiljaa paranee ja sitä myöten jumit ja kiristykset, sekä kropasta että päästä. :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! Kuulostaa todella kurjalta :( Harmittaa niin sun puolesta!
    Itse teen paluun salille ja jumppien pariin tänään :) 9kk en raskauspahoinvoinnin, väsymyksen ja kipujen takia pystynyt 9kk liikuntaa harrastamaan vaikka ennen raskautta tuli joskus 10h viikossa liikuttua. Nyt 4 viikkoa synnytyksestä ja olo alkaa olemaan jo ihanan normaali! :)
    Tiedän miten kamalaa ja masentavaa on kun ei pääse liikkumaan vaikka kuinka haluaisi. Mutta kyllä sun tilanne ajan kanssa paranee!

    VastaaPoista
  3. On toi tilanne kyllä aivan hemmetin harmittava.
    Googlasin vähän tuota vaivaasi, kun olisin halunnut tietää mikä sen aiheutta, mutta ei kai löydy mitään yksiselitteistä syytä?
    Ja valitettavasti ymmärrän liiankin hyvin tuon taipumukseen oraaliseen lohdutukseen...
    Ei voi muuta sanoa, kun että saat sympatiani 200%. Voimia.

    VastaaPoista
  4. Kiitos myötätunnosta! Tämä on kyllä todella hanurista koko tilanne, mutta kuitenkin onneksi vain pieni maailmanloppu (yritän itselleni tolkuttaa). Kaikessa kamaluudessaan kohtalotoverien tarinat lohduttavat! Tänäänkin kirurgi minulle selitti (jälleen kerran), että kyllä se rupeaa toimimaan se vaan vie t-o-d-e-l-l-a kauan aikaa... Argh! Ja eglite ihanaa, että sinä olet paitsi saanut ihanan söpön prinsessan myös olet pääsemässä myös liikunnan pariin takaisin! Ihan loistavaa.

    Taina - mitään yksittäistä syytä ei kai olekaan. Minulla on lannerangan välilevyissä (magneettikuvan mukaan) lievää madaltumista, lievää hapertumista, lievää ties vaikka mitä ja kuulemma myös lievä välilevytyrä (lievä - my - ass!!!) eli jonkin sortin kuluma on yksi (lievä) syy :) Kirurgin mielestä nämä on monesti ihan geneettisiä eli perimässä (meidän suvussa ei ole YHTÄÄN ihmistä, jolla olisi ollut välilevytyrä - onkohan postimiehellä?). Itse olen sitä mieltä, että liikuntani oli liian yksipuolista: liian paljon repiviä lajeja ja liian vähän huoltavia... mutta jälkiviisaus ei auta ketään. Näillä mennään!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!