keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Luopuminen vapauttaa

Laitoin juuri 400 kirjaa maailmalle. Olen kirjafriikki. Rakastan kirjoja. Lisäksi olen "perinyt" niitä sieltä ja täältä. Minulla on (lue: oli) isot pinot kirjoja, jotka olin suunnitellut lukevani ihan kohta - jo 10 vuotta. Tilan tarpeen vuoksi päätin käydä (nyt kun olen selkäni/jalkani takia jumissa kuitenkin) hyllyt läpi. En tiedä johtuuko särkylääkkeistä vai mistä, mutta saman tien pakkasin 400 kpl kirjoja laatikoihin ja pyysin kauniisti (lue: pakotin) mieheni kantamaan ne Kierrätyskeskukseen. Tila vapauttaa. Luopuminen vapauttaa. Kun nyt kahden päivän purkamis/luopumisoperaation jälkeen palaan tänne nettimaailmaan hauskaa on, että Kukka oli juurikin kirjoittanut tästä materian välttämättömyydestä ihmisen elämässä. Loistavaa!

Suinkaan emme kaikesta tavarasta eroon tällä operaatiolla päässeet ja kirjojakin on vielä jäljellä toinen mokoma, mutta kahden kirjahyllyn painostava läsnäolo on poissa ja "nuokin pitäisi lukea"- ajatus takaraivosta katosi. Toivottavasti joku lukee ne, jos ei hänkään niin sitten se vaan on niin :)

Olipa vapauttavaa luopua. Lisäksi on roudattu vaatteita (hei, liian isoja mun kaapista, liian pieniä lasten kaapeista :)) UFF:lle ja tarpeetonta roskiin. Luopuminen vapauttaa! Paras loma ikinä! No ollaan toki muutakin tehty ja tehdään, mutta jestas että on mukavaa raivata!

Selkä on kestänyt ihan ok nämä remontin ja raivaamisen tapaiset, mutta jalka on kipeämpi kuin koskaan tämän välilevyepisodin aikana (siis suomeksi: selkä ei ole tyytyväinen). Lähinnä kipeä on pohje, joka ilmeisesti ärtyy väärin askeltamisesta. Pohkeen kipeily taas aiheuttaa ontumista ja on liikuttava hitaammin siis huomattavasti hitaammin kuin normaalisti... Oltiin eilen katsomassa Wickediä (suosittelen - vaikkakin vielä lämpimämmin aikuisyleisölle suosittelen Next to Normalia!!! ihan mieletön!) ja isot käytävät, paljon ihmisiä ja minä Klenkka yritän pysyä edes jonkinlaisessa vauhdissa. Ikinä en ole pitänyt Kaupunginteatterin välimatkoja (siis esimerkiksi salista vessaan tai naulakoille) yhtään minkäänlaisina, mutta eilen tuntui, että nuo tahmeat kokolattiamatot ei lopu ikinä ja ihmiset paahtaa ohi tuhatta ja sataa. Tunsin itseni vanhaksi ja raihnaiseksi.

Osittain jalan suivaantumiseen voi liittyä myös se, että olen käynyt muutaman päivän sisään myös kahteen kertaan vesijuoksemassa, joka tuntuu olevan jalalle kyllä rankkaa, mutta tällä hetkellä niitä harvoja urheilulta tuntuvia lajeja, joihin kykenen.

Väsyneenä, pölyisenä ja kipeänä ei itku ollut kaukana, mutta nyt hyvin nukutun yön ja Panacodin jälkeen elämä taas parempaa. Tänään etukäteen sovittu lepopäivä (vaikka pari kasaa roinaa odottaakin vielä luopumistaan) sen varmistamiseksi, että olen maanantaina työkunnossa. Vaikka kipua nyt on ollut ja se aiheuttanut ontumista niin silti sanon, että jalka on parempi. Ennen puuduksissa ollut alue kihisee ja särkeekin ja olen päättänyt pitää sitä merkkinä, että tunto on palaamassa. Toivon niin.

Vaikka tavarasta luopuminen vapauttaakin, en pääse millään (todellakaan) kiinni sitten minkään muun luopumisen vapauttavasta olemuksesta. Kuitenkin tietynlainen esimerkiksi juoksemisesta (väliaikaisesti) luopuminen (siis henkisellä tasolla - fyysisellä tasolla se on luovutettu), on välttämätöntä, että pystyn keskittymään muihin lajeihin kuntoutuakseni vielä kerran juoksemaan. Haavat ovat kuitenkin vielä niin auki, että en pysty menemään tätä ajatusta pidemmälle. Sinnittelen hetkessä ja puran sitten sen aikaa vaikka kirjahyllyjä!

Kauniita talvipäiviä! Menkää vaikka teatteriin, jos ulkona on liian kylmä hengailla! Se kannattaa aina :)

terveisin uutta tapaa elää etsivä TM (olen muuten paljon siivotessani kuunnellut P!nkiä ja sillä asenteella mennään)

4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä:luopuminen (ainakin tavarasta) puhdistaa! Itse teen pientä tavarankarsimista melkein jatkuvasti, mutta tuollainen iso karsiminen se vasta tyydyttävää olisikin!
    Pitäisi tosiaan varmaan luopua niistä vuosikausia lukemista odottaneista kirjoista?!

    Mitä juoksuun ja siihen liittyviin varmasti tuskallisiin fiiliksiin tulee saat minulta 150% sympatiaa. Toivon NIIN, että taosta tulee mahd. lyhyt.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä luopuminen todella puhdisti (lähtihän kotoa "sata kiloa" pölyisiä kirjojakin :))! Noista Lukemattomista päätin luopua, koska lista kasvaa koko ajan. Hyviä kirjoja vain on niin paljon :) Vielä ei ole mitään asiaa juoksennella, mutta hiljaa toivon, että kun kevät tulee, lämpö lisääntyy... toivotaan, että liikuntakykyni paranee pikkuhiljaa!

    VastaaPoista
  3. Mä olen vaatefriikki, ja kyllä on mahtava tunne, kun raaskii luopua jostain "rakkaasta" vaatteesta, jota ei kuiteskaan enää ikinä pidä/se mahtu päälle ehkä 1000 vuoden päästä.

    VastaaPoista
  4. Ihan totta! Ja jos nyt kävisikin niin, että yhtäkkiä olisikin juuri sen pois heitetyn vaatteen kokoinen (luonnollisesti sen pienen) niin sittenhän todella hyvä syy hankkia vastaava! :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!