Sivut

tiistai 15. helmikuuta 2011

Välilevy kiittää, kiittäähän?

Varovaisen kävelyn lisäksi päätin sitten kuntouttaa itseäni vesijuoksemalla.

Ihan voin kertoa tiedoksi vain, että se oli vesikävelyä... Vauhti ei päätä huimannut. Jalkani on edelleen jokseenkin puuduksissa ja hiljainen. Parempi kyllä kuin alkuvaiheessa, mutta edelleen... no erilainen kuin tuo toinen, joka on oikeanlainen. Jos tämä nyt mitään selventää.

Ilman kenkää istuessa ja lepäillessä koko ongelman saattaa hetkittäin unohtaa. Jalalle astuessa puutunut kohta tuntuu päkiässä. Jos laitan jalan kenkään (kuinka mukavaan kenkään tahansa), puutuminen tuntuu isossa varpaassa sekä sen vieressä olevassa (onko se sitten etuvarvas?) varpaassa. Sama ilmiö ilmaantui yllätyksekseni myös vedessä... Ihan hölmön tuntuista. Ja tuon hölmön tunteen vuoksi hiiviskelin siis varovasti 40 minuuttia vesijuoksuvyö vyötärölläni kuulostellen, että tuntuuko tämä pahalta vai ei...

Niin ja pakkohan sitä oli uimistakin kokeilla, kun kerta vedessä oltiin, mutta se ei vielä onnistu. Rintauinti oli kahden vedon jälkeen done! Sellaiseen revittelyyn on vielä matkaa, mutta vesikävely siis sujui.

Altaasta noustessa varsinkin oikean (se huono puoli) reiden lihakset huusivat hallelujaa ja väsymys oli suhteetonta verrattuna rasitukseen. Illan mittaan jalkaa särki sen verran, että Panacodiin oli turvauduttava ja seuraavanakin päivänä jalka oli selvästi arka, mutta sentään sain liikuttua ja aion liikkua jatkossakin! Mutta kyllä tuo kokemus näytti, että liikuntahaaveet on nyt muokattava uudelleen. Juoksut on tältä keväältä, ehkä kesältäkin, juostu. Mutta onneksi on muita lajeja. Niistä on nyt löydettävä vaihtoehtoja. Tähän on pakko tyytyä (vaikka hiljaa mielessä kiroiluttaisikin). Toisaalta edelleen on sen halvaannuttavan kivun muisto niin tuore, että olen onnellinen, että pystyn kävelemään - vaikka lyhyitä matkoja!

Maaliskuun alussa seuraava kontrolli Kirurgin luona ja saadaan ammattilaisenkin mielipide asiaan... Siihen asti mennään tällä mutu-tuntumalla! Toivotaan, että välilevy jossain vaiheessa kiittää.

t. Jalkapuoli-Takis

2 kommenttia:

  1. Voin vaan kuvitella mikä pettymys kun olet tajunnut, että joudut hetkeksi luopumaan juoksusta. Mutta toivottavasti pystyt silti harrastamaan monia muita lajeja - ja ilman kipua.
    Ihan hirveästi tsemppiä & hermoja ja pikaista toipumista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Taina! Ehkä tässä nyt on vaan opeteltava ainakin hetken vähän hitaampaa tapaa olla ja elää, vaikka sielu huutaa raivosta. Ärsytys!!! Mutta onneksi toivoa paremmasta on, vaikka se viekin aikaa. Kiitos tsempistä <3

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!