Aloitetaan siitä, että vaa'an poissaolo on nostanut painoani vain 200g (siis huomaa näppärä vastuunsiirto jo tässä vaiheessa - luodaan mielikuva pahantahtoisesta ja uutta elämää sabotoivasta vaa'asta ja ikään kuin uhrin asemassa olevasta henkilöstä, jonka painoa vaaka pyrkii järjestelmällisesti nostamaan). Tämän aamun paino siis 59,1 kg. No joo. Ihan ok, ettei enempää, mutta olishan se paino voinut laskeakin (ai miten, kun vedit herkkuja ja luulit, ettet voi jäädä kiinni, kun vaaka ei ole totuutta näyttämässä?).
Pitkän veivaamisen jälkeen päästiin sitten %-osuuksien mittaamiseen... Ja tässä vaiheessa alkaa se vaa'an näkökulma. Tulen käyttämään kuppikoko-kortin! Naisihmisenä, jolla ihan oikeasti on rinnat, rasvaprosenttini on huomattavasti korkeampi kuin pienirintaisilla tai miehillä (nyt olis kiva, jos viitsisitte teeskennellä, että tämä on ihan ok argumentti, kun tosiasiahan on, että kuppikoon vaikutus on minimaalinen...). Huoh! :/ Rasvaprosenttini oli tuon typerän vaa'an MIELESTÄ 35% siis herranjumala! Musta on (noin) puolet silkkaa rasvaa! Tsiisus! BMI 25, lihas-% 29 ja lepoaineenvaihdunta 1250 kilokaloria. Ihan pa**a vaaka!!!
Koska en tiedä, mitä normaali-ihmisten rasva-%:t yleensä on (suositusrajat lienevät tuossa parinkymmenen prosentin hujakoilla ja 22 olisi kai naisten hyvä prosenttiluku), en osaa muuta kuin pöyristellä. Sanoohan järkikin, että määrä on ihan hervoton! Lisäksi voin vain verrata lukuja aina yhtä ärsyttävään Puolisoon, jolla prosentit ovat ihan eri luokkaa - voidaan sanoa eri maailmasta. Rasva-% puolet mun prosentista ja lihas-% taas reeeeiiilusti enemmän kuin minun... Ei olisi pitänyt edes verrata (ja voin kertoa, että se ei todellakaan ollut minun aina korrekti Puolisoni, joka sitä vertasi vaan minä... nyyh! Ja senkin jälkeen ainut, joka puolusti minua, oli Puoliso). Mielenkiintoista olisi tietää, paljonko kyseinen % oli, kun aloitin tämän projektin... Kyseinen vaakahan meillä oli jo silloin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun mittaisin sillä (typerällä rakkineella) muuta kuin ihan vaan painoa.
No mutta toisaalta mitä tätä suremaan. Kyllähän minä tämän jo etukäteen tiesin - läski mikä läski! Eikun pihalle koittamaan, mitä mieltä jalka tänään on liikkumisesta. Otan rohkeana koirankin mukaan, mutta sanoin jo, että jos se kerrankin tekee holtittoman loikan tuolla jäätiköllä (ja se tekee) päästän remmin irti ja jätän sen pihalle. Tosin ainak kun se nössö on irti niin silloin se seuraa minua herpaantumatta, joten tuskin siitä eroon pääsee edes sillä tavalla...
t Tukeva, masentunut tyttö (siis 35!!!!!)
Sulle olis mun blogissani jotain. Käy kurkkaamasssa!! ;)
VastaaPoista