perjantai 11. helmikuuta 2011

Totuuden hetki lähestyy

Vaaka palasi tänään kotiin huollosta... Olin varma, että tämä päivä ei koittaisi tai että minulla ja herkuilla olisi enemmän yhteistä aikaa jäljellä. Huomenna nousen vaakaan ja kohtaan silmästä silmään tämän kahden viikon huolettomuuden, loukkaantumisen aiheuttaman sohvajumin ja lohtusyömisen...

Loistavinta on, että laiskasti tänään Miehelle totesin, että mullekin vois tehdä vaakaan oman profiilin niin, että voisin kai minäkin sitten kokeilla sitä kehonkoostumusominaisuutta (rasvaprosenttia ja mitä niitä nyt on...). "Mä tein jo", totesi Mies irrottamatta katsettaan televisiosta... joten nyt sitten ei ole mitään tekosyytä olla kokeilematta, mitä vaaka sanoo prosenteistani. No höh! Olipa tulostanut vaa'an tuhatsivuisen käyttöohjeenkin (ihan niin kun minä sen edes käteeni ottaisin!).

Luin jostain (uusin kg-lehti?), että kuppikoko voi vaikuttaa jonkin verran rasva-%:n suuruuteen. Vaikkakin artikkelissa todettiin, että vaikutus on minimaalinen, aion käyttää tuon kortin! Ihan tasan on kuppikoosta kiinni, jos prosentti ei miellytä :) Huomenna aiheesta lisää, JOS kestän tuloksen kohdata itse ensin.


Ai ja niin tästä mun "kuntoutuksesta". Sen verran selkä oli järkyttynyt sauvalenkistäni, että Panacodiin oli pakko turvautua, mutta toisaalta se oli tämän päivän ensimmäinen, kun unohdin ottaa aamulla - eli ei paha ollenkaan. Kodeiinipöllyssä olo on ollut taas ihan hyvä ja huomenna pieni kävelylenkki on ilman muuta ohjelmassa! Tärisisin innosta, mutta kun se tärinä just on paha niille välilevyille niin yritän olla tärisemättä.

Lepo on korvaamattoman tärkeää toipumiselle, mutta myös sille painon hallinnalle, joten sitä sitten seuraavaksi.

tTM

2 kommenttia:

  1. Voi TM.. olet kyllä varsinainen Ruuneperi!!!!!
    Sulla on kyllä sana hallussa! :D

    Tuskaa on täälläkin! Tuntuu että voin suurinpiirtein kuulla kuinka "Pikku-nälkä" nauraa sohvan takana ja näin muistuttaa jatkuvasti olemassaolostaan. Polvi-poikkinaisena kun en pääse liikkumaan yhtään enkä näin kuluta kaloreita ... ja kuinka kummassa kaapin ovi käy turhan tiheään ja mietin, että mitähän sitä seuraavaksi söisi...
    Pudotetut kilot liimautuvat takaisin...
    Sniif.. mutta yhtä lempibiisiäni lainaten..." Vielä on kesää jäljella... vielä tulee kauniita päiviä..." :D
    Mielenhallintaa! <3<3<3<3

    VastaaPoista
  2. Kyllä me Daisy tästä vielä noustaan... Onpahan vertaistukea kerrakseen ja kirjaimellisesti. Eikä ne kilot mistään takaisin ryömi, pelkkä jääkaapin oven availu ei ketään lihota (älä ota mitään sieltä kaapista) ja muista aina se tarvitsee/haluaa-ero (tarvitsee elinsiirteen - haluaa suklaata...). Jälkeenpäin nauretaan tälle, eikö nauretakin? :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!