Pystyn kävelemään ja periaatteessa tekemään kaiken arkisen ilman apua. Ulos en uskalla lähteä. Autolla en uskalla ajaa. Magneetin jälkeen toivottavasti ollaan jo fiksumpia. Haluan tietää ja en halua.
Vaikka olen hiljaa, päässäni käydään vilkasta keskustelua. Äänessä ovat Optimisti ja Pessimisti. Realisti on ilmeisesti talvilomalla. Yhtään järkevää ajatusta päässäni ei ole.
Optimisti on sitä mieltä, että huomenna herään kunnossa ja kaikki ovat helpottuneita. Voidaan jättää tämä taakse ja palata entiseen. Tosi pian.
Pessimisti kehittelee sloganeita "välilevypullistumalla laitoshoitoon" ja on varma, että tästä ei suinkaan mennä parempaan vaan roimasti huonompaan. Ihan sama mitä ihmiset ympärillä sanoo. En edes tiennyt, että vastoinkäymisten sietokykyni on näin olematon! En tiennyt, että sisälläni elää näin vahva Pessimisti.
Onneksi ympärilläni on rauhallisia ja vahvoja realisteja, jotka yrittävät valaa tervettä optimismia ajatusteni sekavalle pelikentälle. Jos haluaa/osaa ajatella positiivisesti niin tämä, jos mikä on minulle (ehkä tarpeellinenkin) pysähtymisen paikka. Nyt on ainakin aikaa pohdiskella, mitä elämältä haluaa. Rauhassa suunnitella kevättä. Vastoinkäymisethän kasvattaa? Ja vaikeuksista koituu aina jotain hyvääkin? Vaikea kuvitella juuri nyt!
No, kuvausten jälkeen ollaan viisaampia ja oikeastihan en pysty tekemään nyt yhtään mitään muuta kuin odottamaan. ARGH!
Niin tuttuja ajatuksia. Näin turhautumisen huipulla käyneenä voin lohduttaa, että jossain vaiheessa sitä sopeutuu tilanteeseen. Eihän se tällä hetkellä lohduta ollenkaan, mutta niin se vaan menee.
VastaaPoistaIhan hurjasti jaksuja! Kärsivällisyyttä en toivota, koska en tiedä mitä se edes tarkoittaa :)
Hyvä, että pääset heti magneettikuvaukseen. Ei sitten tarvitse arvuutella ja toivottavasti saat heti oikean "kuurin" parantuaksesi mahdollisimman pian.
VastaaPoistaYmmärrän täysin noi poukkoilevat ajatukset.
Voimia!
Voi että. Onneksi se kuvaus on nopeasti. Äidiltäni leikattiin välilevyn pullistuma silloin samaan aikaan, kun itse olin sairaalassa keuhkokuumeen takia. Uskomattoman nopeasti äitini siitä sitten toipui ja oli jaloillaan jo heti seuraavana päivänä, vaikka lähtökohtana oli jo niin paha tilanne, että ennen leikkausta ei päässyt enää liikkumaan ollenkaan. Se taas johtui siitä, että ongelma oli ollut jo olemassa monta vuotta - mutta hoitamattomana väärän diagnoosin takia.
VastaaPoistaOptimismi ja pessimismi äänille on varmasti tilausta molemmille, kunhan pysyvät tasapainossa. Tsemppiä kauhean paljon täältä suunnalta!
Minulta leikattiin välilevynpullistuma viime heinäkuussa. Olen kärsinyt selkäkivuista jo teini-iästä asti, mutta viime keväänä kivut paheni niin, että sängystä nouseminen kesti kymmenen minuuttia ja selän oikaiseminen aamupäivän. Vauvan ja koiran hoitaminen tuolla selällä oli aika haastavaa! Yhtenä iltana en sitten enää päässytkään ylös sängystä, kun olin hetkeksi siihen oikaissut. Ambulanssilla sairaalaan, yö ensiavussa, aamulla lääkettä suoneen ja kotiin, seuraavana päivänä (perjantaina) sama juttu, ja pääsinkin jo osastolle. Sunnuntai-iltana myöhään tehtiin päivystyksellinen leikkaus, kun ei jalkaterässä ollut enää voimaa. Maanantaina puolen päivän aikaan kotiin. Selkä on parempi kuin uutena!
VastaaPoistaTsemppiä kipuiluun. Tiedän todellakin mitä se on. Hyvä että pääset magneettikuvaan. Minä olin jonossa puoltoista vuotta, enkä vielä päässyt kuvaukseen ennenkuin tilanne meni noin pahaksi. Leikkaus on hyvä apu, silloin kun kipu on niin pahaa, ettei voi enää liikkua. Minullakin oli jo aika kovat lääkkeet käytössä, eikä niistä ollut mitään apua. Sairaalassa pääsin vessaankin niin, että ensin lihakseen pistettiin opiaattia ja vähän sen jälkeen Eva-telineen kans vessaan... oli tosi hehkee ja nuorekas olo.
En taida saada omaa blogiosotettani näkyviin tuohon nimen alle, kun ei oo bloggerissa, mutta mut löytää osotteesta sokerikoukussa.vuodatus.net.
Kiitos Kaikille! Kohtalotovereiden ja erilaisista vaivoistaan "selviytyjien" tarinat lohduttavat nyt tosi paljon. Ja kiitos, että sain marista täällä. Helpottaa! Yrittäkää kestää. Enhän minä kauan jaksa mitään, joten tuskin tätä ruikutustakaan.
VastaaPoistaTervetuloa, Veera, ja miljoonasti kiitos kommentistasi. Minulla ei ole mahdottomia kipuja tällä hetkellä (pärjään ihan hyvin aamuyön Panacodilla ja sitten päivän mittaan 150 mg Voltarenia - siis yhteensä) eli varsin kohtuullinen tilanne sikäli. Oikea jalkaterä kuitenkin on puutunut ja sekään ei vielä olisi ongelma, mutta isovarvas ei toimi kunnolla... eli liikepuutoskin löytyy. Pääsen siis liikkumaan ja pystyn tekemään varsin monia asioita, mutta kivun pelossa nyt varon selkää ja odottelen kuvausta, että kuulisin, mikä tilanne oikeasti on. Pelkään leikkausta ja vihaan olla kipeä! Ihana kuulla kertomuksia leikkausten onnistumisesta. Kotona voin jotenkin uskotella itselleni olevani kunnossa. Ärsyttää mennä lääkäriin, koska siellä on pakko todeta, että ei se varvas toimi...
Kiitos <3 (tänään sentään pidin tauon tästä itsesäälistä ja leivoin perheelle pullaa, invalidi siis kokeilee olla pullan tuoksuinen äiti :))
Mitä olen ymmärtänyt, niin tällaisissä tapauksissa leikkauksia ei tehdä kauhean kevyin perustein eli vain akuuteimmat tapaukset leikataan.
VastaaPoistaMinua esimerkiksi ei otettu ensiavussa lainkaan vakavasti vaan sanottiin, että tule sitten takaisin kun paskot ja kuset housuun. Eli siinä ainakin oli silloisen lääkäri näkemys vakavasta välilevynpullistumasta. Itkin ja vaadin kuitenkin apua, ja sain kunnon kipulääkkeet ja lihasrelaksantit. Kirjoittivat varmaan sen takia että pääsivät minusta eroon. :)
Omasta mielestäni tilani oli vakava, sillä minulla oli selkeitä ongelmia oikean jalkani kanssa, ja ilmeisesti jotain hermoja tuhoutuikin pysyvästi, mutta ei minua missään vaiheessa oltu leikkaamassa. Hyvä niin, sillä olen toipunut ihan tarpeeksi hyvin vaikka aikaahan siihen on mennyt.
Käsittääkseni suurin osa pullistumista paranee itsellään ajan kanssa, enkä suoraan sanoen usko, että sinun kannattaa kertomasi perusteella leikkaukseen joutumista pelätä.
Aurinkoa!
Kiitos, Ihana Q!
VastaaPoistaSehän tässä hassua onkin, että periaatteessa voin aika hyvin. Ongelma on yksi ainoa varvas, joka kyllä liikuu, mutta ei siinä ei ole voimaa, jos joku muu oikaisee sen suoraksi niin en pysty pitämään vastaan... Kirurgikin sanoi, että onpa hassu :) On niin lohduttavaa, että sinä juokset. Suurin suru onkin tämä takana oleva loistava liikuntavuosi, jonka jatko on väkisinkin uhattuna... Syömisistä ei kannata murehtia. Sen verran hermona olen, että ruoka ei juuri alas mene :/
Minulta löytyy sähköpostiosoite takaisin.minuksi@hotmail.com jos voisit laittaa sinun sähköpostiosoitteen sinne niin kyselisin sinulta vielä privaatisti tarkemmin toipumisista ja kuntoutuksesta, jos vaan voit, jaksat ja viitsit. Olisin suuresti kiitollinen. Voin toki kysellä sinulta näin blogienkin välityksellä, mutta en tiedä, kuinka paljon se muita kiinnostaisi :)))
Quantinalle kommenttina, että minäkinhan jouduin ensiavusta lääkkeiden kanssa kotiin, vaikka oli ollut jo pitkään tuntopuutoksia ja liikevajausta, mutta ei nähtävästi tarpeeksi. Sama vastaus tuli mulle, että jos ei pysty pidättämään, niin sitten sairaalaan. Kipu vain meni niin pahaksi, ettei Tramalinkaan voimin päässyt liikkeelle, niin sitten ottivat viimein osastolle ja magneettiin pääsin kun jalkaterässä ei ollut enää ollenkaan voimaa - eli lääkäri sai väännellä sitä ihan miten halusi, vaikka laitoin täysillä vastaan. Magneettikuvan jälkeen meni pari tuntia niin olin leikkauspöydällä, pullistuma oli tosi suuri. Minulle tunto palautui heti, mutta liike vähän hitaammin. Nyt jalka on kuitenkin ihan normaali, joten pysyviä hermovikoja ei jäänyt.
VastaaPoistaTM: Sinulle on posti@. :)
VastaaPoistaVeera: Sinulla on tainnut olla aika ärjy välilevynpullistuma, huh. Onneksi pääsit lopulta leikkaukseen ja olet toipunut!