seittemäntoista

Takaisin täällä. Ihana olla kotona. Pieni haikeus jäi sinne kauas. Päivät menivät tiiviisti työn parissa aamusta iltamyöhään, joten en ehtinyt yhdessä lempikaupungeistani juuri seikkailemaan. Joitakin pakollisia nähtävyyksiä kävin moikkaamassa maahan tulopäivänä, kun varsinainen työohjelma starttasi vasta seuraavana. Hyvä edes se!

Ihana Q ojensi minulle nämä palkinnot. Tämän tuplatunnustuksen ehtona on kertoa itsestään seitsemäntoista asiaa! 17!!! Eihän minussa edes ole niin montaa asiaa. Olen sellainen korkeintaan tusinan asian ihminen. Korkeintaan!

Mutta oikeastaan ihan kiva miettiä näin pitkän blogihiljaisuuden jälkeen, että mitä sanomista minusta voisi löytyä näin kahden vuoden bloggailun jälkeen alkaa kaikki olla sanottu. Vai onko loppujen lopuksi mitään sanottu?

1. Pidän todella paljon työstäni. Se on sopivan haastavaa, monipuolista ja itsenäistä minulle. Kummallista on, kun kerron
olevani ihan liekeissä omasta työstäni, ihmiset usein hämmästelevät asiaa kovasti... Olen toiminut unelma-ammatissani vasta noin viisi vuotta, koska sitä ennen en tiennyt, mitä oikeasti haluan tehdä.

2. Olen päässyt lentopelostani lentämällä. Ja järkeistämällä sen, ettei kaikkea voi hallita, mutta silti voi luottaa.

3. Ystävät ovat minulle todella tärkeitä. Lähimpien ystävien kanssa tapaamme joka kuukausi ja teemme yhdessä jotain, jonka yksi meistä muille yllätykseksi järjestää: teatteria, konsertteja, urheilulajikokeiluja ja lopuksi aina hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Tapa jota suosittelen jokaiselle ystäväpiirille. Hyviä hetkiä vähällä vaivalla.

4. Olen onneton ruuanlaittaja. Kaikki luovuuteni ja kekseliäisyyteni katoaa välittömästi keittiössä. Osaan tehdä vain muutaman arkiruuan ja se on siinä. Jos meille tulee vieraita syömään tai ylipäänsä haluamme syödä hyvin, ruuanlaitosta vastaa puolisoni. Minulta puuttunee joku kodinhengetär-geeni.

5. Olen varautumisen mestari. Missä tahansa reissusta automaattisesti kaikki kysyvät aina ensin minulta särkylääkettä, laastaria, hakaneulaa, kynää, laturia, jne. jne. Käsilaukkuni ovat aina reilun kokoisia (tai minulla on toinen kassi sen lisäksi mukana). Piirre ärsyttää itseäni. Lisäksi olen vakuuttunut, että sitten kun todella jotain tärkeää tarvitaan ei se minulla ole mukana :) Maineeni on kuitenkin jo kiirinyt edelleni.

6. Olen elokuvien suurkuluttaja. Tai olisin, jos ehtisin niitä enemmän katsomaan. Kauhusta en piittaa, mutta melkein kaikki muu menee.

7. Rakastan syksyä. Kuulaita säitä ja kirkkaita päiviä. Värikästä luontoa. Tietysti kesäkin on upea! Kesässä tosin parasta on loma...

8. Olen ikuinen opiskelija. Lapsena rakastin koulua ja olenkin ajatellut, että syksyn ihannointiini liittyisi se, että syksyisin koulu alkoi, vihkot olivat tyhjiä ja reppu pakattiin uusilla kynillä ja muilla tarvikkeilla. Tälläkin hetkellä työni ohella opiskelen. Voi niin paljon kiinnostavia asioita!

9. Minä en koskaan saanut minkäänlaista traumaa koululiikunnasta. Itse asiassa se oli yksi lempiaineistani. Olen käynyt liikuntapainotteisen lukion (oikein haalimalla haalinut lisätunteja tuossa monien inhokkiaineessa).

10. Olen valitettavasti ja suureksi pettymyksekseni itselleni trikoopaita ja farkut tyyppiä. Joskus leikittelen hurjasti kietaisemalla kaulaani kaulaliinan... Ostelen hameita, mekkoja ja kauniita paitoja, joissa poikkeusetta tunnen oloni epämukavaksi ja palaan yksinkertaiseen pukeutumiseeni lyhintä tietä.

11. Olen aina ollut hyvin ulospäin suuntautunut ja harrastanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni teatteria. Näytteleminen ei kuitenkaan koskaan ollut toiveammattini.

12. Pidän kirjoista ja kun muiden pitää rajoittaa kenkäkaupassa käyntejään, minun täytyy ajoittain kieltää itseäni menemästä kirjakauppaan. Ei minulla ole mitään kyllä e-kirjoja tai muita sähköisiäkään julkaisuja vastaan. Missä vain tieto asuu, on se mielenkiintoista!

13. Toivoisin olevani järjestelmällisempi. Impulssikontrollissa olisi kehittämisen varaa... Innostun helposti ja kiinnostun monesta asiasta yhtäaikaa, jolloin väkisinkin jotain jää kesken... Töissäkin saatan jättää vaikkapa sähköpostin kirjoittamisen kesken sanan, jos jotain mielenkiintoista ilmaantuu... No onneksi en sentään lähettele näitä keskeneräisiä mihinkään vaan jatkan tyynesti kirjoittamista sitten, kun palaan koneen ääreen tai avaan spostin uudelleen... Onneksi meitä hörhöjä on työpaikalla muitakin :)

14. Pidän kovasti polkupyörästäni (se onkin melko uusi ja kullan värinen - mattanikkeli kuulemma on värin nimi - mattanikkeli my ass, se on kullanvärinen!) ja suosin ekologista liikkumistapaa. Sen vuoksi onkin raivostuttavaa, että välilevyongelmani myötä minulle ei suositella pyöräilyä. Ihan näin meidän kesken (älkää kertoko kenellekään) aion todellakin pyöräillä.

15. Oikeasti nautin liikunnasta. Liikunta muutenkin kiinnostaa minua niin, että olen viime aikoina miettinyt, miten voisin kytkeä sen ammattiini. Todennäköisesti ja tällä hetkellä en mitenkään, mutta näissä asioissa sen sijaan olen todella luova eli katsellaan... (toisin siis kuin keittiössä)

16. Tutustun ihmisiin ja saan uusia ystäviä helposti. Sosiaalinen piirini on melkoisen iso, vaikka harmiteltavan vähän ehdin tapaamaan kaikkia ihania ihmisiä lähelläni.

17. Pidän elämästäni. Vaikka kiire on koko ajan ja kärsin kroonisesta ajanpuutteesta liittyen oikeastaan ihan kaikkeen, olen ruennut ajattelemaan, että ehkä sen kuuluukin juuri nyt olla niin. Olen kiitollinen, että saan kokea nämä elämän ruuhkavuodet. Että minulla on tämä ihana (raastava) perhe, mielenkiintoinen työ ja nämä 100 vaatimusta eri suunnista.

No ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan.

Jaan tämän tuplapalkinnon eteenpäin Lyijypallolle, Veelalle, Nainalle, Lindalle ja en jaa tätä tällä kertaa Quantinalle, Tainalle ja Kanelille (joille tämä ilman muuta myös kauttani kuuluisi - olette suuria innoittajia ja ihania blogisisaria), koska olette tämän jo saaneet - ja syystä <3

Kiitos että olette täällä ja tällä matkalla kanssani! Edistystä tapahtuu koko ajan vaikka tuntuu, että paikallaan polkisi!

edit: Vielä yhdelle hurjan rohkealle, vahvalle ja sitkeydessään inspiroivalle tämä tunnustus: nimittäin iivelle <3

tTM