lauantai 17. maaliskuuta 2012

Valinnainen

Kiitos. Ihanaa olla takaisin kotona.

Tolkuttoman ärsyttävää on se, että joudun palaamaan tänne blogiin ilman reipashenkisiä
ah, kuinka paljon olenkaan treenannut ja
miten uskomattoman hyviä valintoja olen tehnyt
ruokailuni suhteen.

No en ole ja en ole.

Ärsyttävää!


Muutenkin tuntuu, että minulla on tässä terveellisessä elämässä tasan kaksi vaihetta. Joko tai.

Joko liikun paljon ja syön hyvin tai syön mitä sattuu ja liikun vain pakolliset koiran ulkoilutukset. Hienoo. Oon niin pettynyt ja vihainen - eikä sekään mitään auta.

Ruokavammaisena ja nirsona reissuissa sorrun usein hätäisiin välipaloihin. Lisäksi matkani kohdemaa ei ole muutenkaan mitenkään tunnettu terveellisestä ruokakulttuuristaan - hmm, melkein päinvastoin! Ja siitähän jäi heti päälle, että mitähän kaikkea hyvää Suomen ruoka(????)kulttuurilla on minulle tarjota! Eipä ole pieneen mieleenkään tullut kotimaiset marjat tai hedelmätiskien runsaus...

Koiran kanssa tulee onneksi päivittäin ainakin se tunti käveltyä, mutta sitä en oikeastaan liikunnaksi laske, koska siihen on keho tottunut, kun sitä kaksi vuotta on tehnyt. Jäisellä alustalla ja metsäpoluilla liukastelun takia selkä on taas ilmoitellut itsestään, joten se sentään ajoi minut perjantai-pilatekseen. Olipa hyvä! Ja salille meno-kynnys on jälleen kerran ylitetty.

Jälleen kerran olen joutunut muistuttamaan itseäni, että joitakin valintoja on tehtävä, jos haluaa tiettyjä tuloksia. On aika sulkea Pandoran lipas/herkkulootat ja ryhdyttävä liikkumaan, enemmän, säännöllisesti. Miten nämä aallon pohjat kuitenkin aina seuraavat toisiaan, vaikka mä nautin liikkumisesta ja tunnen terveellisesti syötyäni oloni niin paljon paremmaksi kuin sokeripöhnässä...

Taidan tarvita jatkuvaa valvontaa!

teidän TM

2 kommenttia:

  1. Mikä ihme se noissa herkuissa on, että niihin niin hetkessä aina koukuttuisi? Vaikka kuten totesit: olo on parempi, kun on syönyt terveellisemmin ja liikkunut säännöllisesti.

    Viikko sitten ajattelin taas mielessäni niitä laihduttaneita ja elämäntapamuutoksen tehneitä, jotka normipainoon päästyään sanovat saavansa makeanhimonsa tyydytettyä parilla palalla suklaata entisen suklaalevyn sijaan. Pyh ja pah! :) Minä aloitin sen 3-viikkoisen herkkulakon katkaistakseni herkkukierteen heti alkuunsa. Pääsiäisenä voi sitten mämmitellä :D

    Perustetaanko valvontarinki? Vuoroviikoin vastuu? ;)

    Aurinkoa ja hyvää mieltä päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä - heikko luonne vai vakava sokeririippuvuus? Valvontarinki on paikallaan (ja sähköpanta!). Mutta yritetään lempeää linjaa, joka ymmärtää heikkoutta, mutta ei anna periksi! :)

      Poista

Kiitos viestistäsi!