tiistai 20. maaliskuuta 2012

Hyvä paha minä itte

Olen tullut siihen pisteeseen, että nyt niiden viimeisten kilojen olisi lähdettävä (huomaa jo alkuasetelmassa konditionaali ja johan tässä on iäisyys tönötettykin) tai sitten on tullut aika hyväksyä itsensä tässä ja tällaisena... (no siihen on vähintään yhtä kivikkoinen ja pitkä tie kuin tuohon edelliseen!)

Itsensä hyväksyminen ei ole ihan helppo juttu. Siis joillekin toki on ja hyvä niin! Ihailen sellaisten vahvojen ihmisten rauhallista varmuutta, jotka ilmoittavat rakastavansa itseään ja myös kuulostavat siltä, että myös tarkoittavat sitä. Joka päivä.

Kyllä minäkin rakastin itseäni tänään metsässä juostessani! Nautin ja ihailin suorituskykyäni, enkä verrannut itseäni keneenkään muuhun kuin itseeni! Just näin. Näinhän sen olla pitääkin. Toki minulla tällaisia hetkiä on niin kuin varmasti kaikilla, mutta sellainen yleinen "joo mä olen hyvä tällaisena"-fiilis jää uupumaan!




Mitä ihmettä se omana itsenään oleminen oikein sitten on? Entä jos mä vaan olen näin pinnallinen ihminen, että peilikuvalla (omalla) on mulle (melko) suuri merkitys? Että jos minussa ei sitä syvällisempää puolta olekaan (tämän enempää)? Mitäs sitten tehdään!? Minun on vaan myönnettävä, että jotkut asiat eivät muutu. Luonteeni ei tunnu jalostuvan pelkällä tahdonvoimalla. Kehon muokkaaminen on kuitenkin helpompaa.

Siis tottakai olen ennen kaikkea (no jaa) kiinnostunut hyvinvoinnistani ja terveydestäni, mutta en voi kieltää, etteikö ulkonäkö olisi minulle yksi vahva motivaattori tässä elämän muutos projektissa. On ollut kauhistuttavaa, vapauttavaa ja palkitsevaa katsella vanhoja valokuvia ja todeta, miten paljon paremmin voivalta nyt vaikutan (ja laihemmalta)!




Koska joka tapauksessa luonteeni ei tunnu jalostuvan kovin nopeaan tahtiin, on ehkä yksinkertaisinta vähentää ruokavaliosta herkkuja/turhia ja keskittyä syömään hyvin/oikein ja liikumaan säännöllisesti.

Ilmottauduin muuten juoksukouluun (huom! en kansalaisopiston henkisen kasvun kurssille, jonne pikemminkin olis ollut ehkä syytä mennä), joka alkaa toukokuussa. Nyt pitää rueta ihan täpöillä rueta treenaamaan, että kehtaa mennä sinne juoksemista opettelemaan! Siitä sitten lähempänä enemmän!

Ja nyt aurinko paistaa ulkona ja tällä säällä on synti olla sisällä, joten jättäkää arkinen aherrus ja rientäkää ulos! Siellä on kevät!

tTM

5 kommenttia:

  1. Juoksukoulu kuulostaa kivalta :) Odotan innolla kokemuksiasi.

    Minäkin hyväksyn itseni paremmin juostessa. Ehkä pikkuhiljaa se tunne siirtyy enemmän ja enemmän muuhunkin elämään. Toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siirtyy. :) Hyviä kevätfiilisiä vain sinnekin, Aku!

      Poista
  2. Samaa mieltä Akun kanssa. Juostessa on yleensä aina tosi hyvä fiilis itsensä kanssa. Ja mikä olisikaan ihanampaa kuin se, että tuo fiilis muuttuisi kokonaisvaltaiseksi!
    Minäkin odotan uteliaana juoksukoulu-juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raportoin heti kun alkaa tapahtua :) Siis juoksukoulu alkaa vasta toukokuussa, joten vielä on tässä itsekunkin maltettava :) Hyviä juoksufiiliksiä Sinulle, Taina, jatkossakin!

      Poista
  3. Itsensä rakastamisessa ja hyväksymisessä lienee monta tasoa! Suuri merkitys tyytyväisyydessä ja onnistumisen tunteessa on varmasti sillä, millaisista lähtökohdista (ja tarkoitan muutakin kuin alkupainoa, joka sekin sinällään on varmasti merkitsevässä asemassa) on lähtenyt laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapojaan.

    Tämä laihduttaminen on kuitenkin ja onneksi vain yksi osa elämää. Ja se muu elämä vaikuttaa siihen, miten koemme ja näemme itsemme, painomme, ulkonäkömme ja onnistumisemme tässä projektissa. Toivottavasti sieltä 'muusta elämästä' tulisi hieman armollisuutta itseämme ja tavoitteitamme kohtaan. Sinällään meistä jokainen varmasti omaa sekä syvällisiä että pinnallisempia motivaattoreita ja tavoitteita! Inhimillistä lie sekin.

    Kevätoloa ja mukavia juoksuja! :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!