sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Oo hyvä ittelles

Toipuminen on alkanut. Siis vaikka kurkku on karhea ja olo vähän vetämätön, on voimat selvästi palaamassa. Sumu hälvenee ja elämä kirkastuu. Jo infernaalisen päänsäryn hellitettyä alkoi tuntua, että tästä noustaan.





Sairastamisen paras puoli on, että joutuu pysähtymään, lepäämään ja miettimään elämää ympärillään ja tätä tässä lähellä. Omaansa.

Oli aikaa lukea blogeja ja tarinoita pitkin bittiavaruutta. Surullisia, lohdullisia, iloisia, reippaita. Ihmisten uskomatonta venymistä ja jaksamista suurien surujen ja pettymysten äärellä. Saavutuksia hurjissa tavoitteissa. Voimaannuttavia tarinoita ja niitä jotka vetävät hiljaiseksi.




Oikeastaan se, mikä koko nettiseikkailusta jäi päällimmäiseksi mieleen kellumaan on, että pitäkää hyvät ystävät itsestänne ja rakkaistanne huolta! Toisen puolesta ei voi elää, eikä ketään loputtomasti suojella - olen totisesti saanut nähdä sen omassakin elämässäni - mutta kaikki se hyvä, minkä maailmalle laitat, tulee aivan varmasti sinulle takaisin! Tähän uskon.





Luotan positiivisen ajattelun voimaan. Siihen, että hyvällä saa hyvää aikaiseksi. Itseään arvostaen ja rakastaen on mahdollista rakastaa myös muita ympärillään.

Sen vuoksi itsensä rankaiseminen tavalla tai toisella saa loppua tähän. Ei elämä helppoa ole, mutta jotain sen helpottamiseksi pystyy tekemään itsekin. Tai että ei ainakaan vaikeammaksi sitä itsellemme tehtäisi.

Vanha kunnon ajatus kehosta temppelinä on ihan paikallaan. Onpa se sitten millainen temppeli tahansa (hieno tai sitten vähän arkisempi), kyllä siitä huolta kannattaa pitää.

Jospa jo tänään jotain mukavaa, ihan vaan itselle! Ladataan akkuja. Säilötään edes vähän valoa purkkiin pimeää aikaa varten. Ollaan voimissamme. Jokainen voimiensa mukaan. Pidetään ittestämme huolta!

tTM

5 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista! Ja siihen asti keskity sairastelun positiiviseen puoleen: lepää ja lataa akkuja ja mieti mukavia juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taina!

      Olen jo liikkeellä, mutten kuitenkaan varsinaista liikuntaa harrasta ainakaan alkuviikosta. Jospa jo loppupuolella. Päivä kerrallaan kuntoa kuulostellen!

      Poista
  2. Voi TM, mitäpä tähän voisi enää lisätä. On tarpeellista muistuttaa itsestään huolehtimisesta, välittämisestä, positiivisten ajatusten kantavasta voimasta. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsensä voi niin helposti unohtaa tai ainakin laiminlyödä. :/

      Poista
  3. Kiitos ajatuksista.
    Lupauduin pysähtymään
    tänäänkin.
    Pysäyttämään vauhdin,
    vaikka vaikeinta liene
    pelkkä oleminen.
    Ajatuksissa kelluminen.

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!