sunnuntai 16. tammikuuta 2011

AjatuksenJuoksua

Outi tuossa mietiskeli, mihin juoksutapahtumaan osallistuu ja rupesin miettimään omaa juoksuharrastustani. Omasta mielestäni en omaa kovinkaan kaksista kilpailuviettiä (koko lähipiirini purskahtaa nyt hillittömään nauruun, työkaverini kieriskelevät lattialla ja sisarukseni hakkaavat kämmenillä reisiinsä...). Mutta siis en ole ikinä esimerkiksi pyrkinyt minkään lajin pariin päästäkseni kilpailemaan. Treenaaminen on (ainakin omasta mielestäni) ollut koko ajan se tärkein juttu minulle.


Mietinkin sitten, miksi juoksuun, joka on vahvasti (ainakin minulla) yksilölaji, liittyy intoni osallistua tapahtumiin, jossa suoritusta mitataan.

En koskaan juokse kenenkään muun kanssa, jos ei lasketa viime keväistä säälittävää yritystä mieheni kanssa... Voin kertoa, että puolitoistametrisen vasta juoksemisen aloittaneen pulleron ei kannata mennä juoksemaan maratoneja juosseen Miehen kanssa yhteistä lenkkiä, ellei ole masokismiin taipuvainen... Juoksen siis yksin kuulokkeet korvilla ja olen ihan tyytyväinen.

Jos aloitetaan alusta, niin minä tykkään juoksemisesta. Tässä onkin sitten hyvä pysähtyä! Kyse on nimittäin lauseesta, jota en olisi nauramatta voinut ääneen sanoa vuosi sitten. Saati, että olisin mennyt moista kirjoittamaan! Mutta tänään voin rehellisesti sanoa, että tykkään juosta!

Lajin taloudellisuus (suuri kulutus suhteessa siihen käytettyyn aikaan) on jo yksi hyvä syy tykätä! Puhumattakaan siitä, kuinka hyvä olo juoksun jälkeen on. Tai siitä, että tämä tehokas liikunta ei ole sidottu aikaan! Voin juosta ihan milloin itse haluan ja se aikatauluuni sopii.

Lisäksi laji on edullinen! Kertahankintana hyvät kengät toki on hintavat, mutta hinta jaettuna käyttökerroilla taas on mitätön. Oikeastaan muuta et välttämättä tarvitse... Minulla on vaikeuksia kohtuuden kanssa, joten kaikenlaista juoksuun liittyvää on tullut hommattua, mutta oikeasti hyvillä kengillä olet jo lajissa kiinni. Sukat ovat tärkeät, hengittävät asusteet (varsinkin nyt talvella tekninen alusasu on melkein välttämätön, ettei hikoillessa tule kylmä), mutta siinä se melkein on. Koska olen aikaa sitten jo tunnustautunut pinnalliseksi ihmiseksi voin tunnustaa, että olen ostanut kauniita, eri säihin tarkoitettuja juoksutamineita housuja ja takkeja, mutta näillä yksinkertaisesti vain motivoin itseäni liikkumaan.

Kenkien jälkeen toinen "välttämättömyys" minulle on musiikki. Juoksen yleensä iPod korvilla (ettei vaan luonnon äänet niin kuin linnun laulu häiritse keskittymistäni :)). Mutta koiran kanssa juostessa en voi käyttää kuulokkeita, kun nuorenherran kanssa täytyy vähän (ai vähän?? joo vähän väliä!) olla välillä kontaktissa, joten olen siis huomannut, että juoksu onnistuu ilman musiikkiakin.

Sykemittari on hyvä olla olemassa, jos haluat seurata tarkemmin harjoittelualueita ja kuntosi kohenemista. Varsinkin alkuun oli erittäin palkitsevaa seurata pulssin rauhoittumista järkevälle tasolle ja mäkispurttien tehoa. Nykyisin käytän sykemittaria harvoin lenkillä. Pitäisi ottaa uudelleen käyttöön (kun jaksaisin etsiä sen rinnan ympärille tulevan osan...) ja katsoa, missä nyt mennään verrattuna vuoden takaiseen, jolloin aloitin juoksemisen.

Palataanpa alkuperäisen kysymyksen äärelle. Tykkään juosta ja viihdyn ympärilleni keräämäni materian kanssa ihan hyvin lenkillä, miksi sitten haluan yleisötapahtumiin juoksemaan?

Minulla selkeästi juoksuharrastusta ryhdittää juoksutapahtumat. Asetan tavoitteita itselleni ja niiden saavuttamisessa tapahtumat toimivat mittarina. Nytkin minulla on tälle kesälle tavoitteita joko liittyen matkaan (puolimaratoni) tai käytettävään aikaan. Lenkillä oleminen ei minulle ole ongelma. Lähtöön liittyen olen taitava keksimään tekosyitä...

Haluamatta mainostaa mitään merkkiä on pakko todeta erään urheiluvaatemerkin mainoslauseen kolahtaneen viime aikoina takaraivoon: "Just do it". Eli ei mitään jahkailuja, miettimisiä (ehtiikö, jaksaako, pystyykö?) ja tekosyitä, vaan kamat niskaan ja menoksi! Sillä niitä tuloksia syntyy, eikä jahkailemalla!

Mukavaa lenkki/liikuntasunnuntaita! Rauhaa ja rakkautta!

t TM (joka juoksee Naisten Kympin 22.5. tuntiin)

2 kommenttia:

  1. Kyllä minä olen ajatellut samoja kuvioita. Juoksutapahtumat tuntuu vähän omituiselta, kun en halua kilpailla muuta kuin itseäni vastaan. Ehkä ajattelen sen niin, että jokainen on siellä ylittämässä itsensä ja hitsi vieköön niin minäkin. :)

    Ihan sama missä järjestyksessä maaliin tullaan ja missä kunnossa, mutta jos juoksen ensi kesänä puolikkaan maratonin ja sitä ennen siis myös kympin, niin aion olla yhtä hymyä ja pitkään sen jälkeen.

    Minä en tule juoksemaan kymppiä tuntiin, enemmän menee aikaa. Mahtava juttu, että sulla se on jo tavoitteena!

    VastaaPoista
  2. Oikeassa olet! Itseään vastaanhan sitä mennään ja tunsin kieltämättä itseni jo viime keväänä voittajaksi, vaikka omasta joukkueesta nopein juoksi melkein puolessa ajassa lenkin! :) No kyllä mä tässä vaiheessa uhoan juoksevani kympin tunnissa (ja toivon, että juoksen), mutta katotaan nyt :)

    Kyllä minäkin sen puolikkaan... ehkä :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!