torstai 6. tammikuuta 2011

Seinille kiipeilyä


Käytiinpäs tyttöporukalla kirjaimellisesti kiipeilemässä seinillä. Helsingin Salmisaaressa on "pohjoismaiden korkeimmat sisäkiipeilyseinät" ja sinnehän piti päästä kokeilemaan!

No jaa. Ei ollut rakkautta ensi kokeilulla tämä laji, mutta hyvä kokemus kuitenkin. Mukavat vaatteet päälle ja kiipeilykengät kuuluu palvelun hintaan (kerta käynti aikuiselta 20 euroa), ellet sitten satu omistamaan kiipeilykenkiä. Omat luonnollisesti voi tuoda. Tottumattomilla ahtaat kengät (joissa on oikeastaan miellyttävä olla vain seinällä) saivat varpaat kramppaamaan ja jouduimme hengähdystauoilla riisumaan kenkiä varpaiden elvyttämiseksi.

Salmisaaressa on siis vaikeita hienoja seiniä ja kaikki herkut alan harrastajille. Löytyy sieltä toki sopivat seinät myös aloittelijoille. Aloittelijat kiipeävät kuminauhavaijereiden varassa, jolloin ei tarvitse hallita minkäänlaisia lukkoja tai muita hienouksia, joita harrastajat käyttävät isommilla seinillä. Nämä kuminauhaturvavaijerit ovat siis kiinni seinän yläpäässä ja kelautuvat kireälle itsestään sitä mukaa, kun nouset seinää ylös. Alastullessa vaan laskeudutaan vaijerin varaan, pompitaan vauhtia seinästä ja laskeutuminen tapahtuu varsin hitaasti ja hyvin turvallisesti :) Nämä "helpot seinät" ovat ylläolevassa kuvassa oikealla.

Pyrkimys pysyä oikeassa rytmissä niin, että vartalo pysyy lähellä seinää, oli kyllä ihan odotetun rankkaa. Oikeastaan hämmästyin, miten loppujen lopuksi helppoa eteneminen helpoilla seinillä oli, mutta toisaalta taas kuinka hurjalta lattian pinnasta irrottautuminen tuntui! En ollutkaan yhtään niin hurja kuin olin itse olettanut :)

Lihakset eivät kipeytyneet (en kiivennyt varmaan tarpeeksi). Ainoastaan kämmenet ja sormet tuntuvat siltä, että jotain on tehty.

Salmisaareen mieliville vielä sellainen vinkki, että mitä aikaisemmin menet, sen enemmän on tilaa nimenomaan helpoilla seinillä. Toisaalta vuorottelu ei ole mikään ongelma, kun kovin monta kertaa ei putkeen jaksa kiivetä muutenkaan! Kysyimme mennessämme, että kuinka kauan saa yhdellä maksulla saa olla ja vastaanoton tyttö vastasi hymyillen, että nooo olkaa rauhassa... Joo, kovin moneksi tunniksi ei ainakaan aloittaja jää keskuksen vaivoiksi sen verran rankkaa hommaa on tuo :)

Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan! Ymmärrän kyllä lajin viehätyksenkin. Rankkaa, vaatii koordinaatiota ja korkealla keikkuminen itsensä ylittäen on kyllä adrenaliinia irrottavaa! Välillä alas tultua kädet vapisi niin, ettei lukon irrottamisesta meinannut tulla mitään. Mutta äkkiseltään tuntui, että sen verran hetkittäin hirvitti seinällä, että välttämättä tästä ei tule minun lajia koskaan. Mutta sen kiipeilykärpänen puraisi, että pakko sinne on uudelleen vielä mennä!

t. TM hämähäkkinaisena

3 kommenttia:

  1. Itse kokeilin lapsena seinäkiipelyä, en edes muistanut koko lajia ennen kuin luin tekstisi... Inspiroivaa - täytyykin käydä joskus kokeilemassa kun noita kiloja karisee vähän enemmän ja jaksaa itsensä raahata seinää pitkin ylös. :-D

    VastaaPoista
  2. Määäääääääääää haluun kans! Pitää mennä joku päivä kokeilemaan. Se Salmisaaren keskus on hieno!! :)

    VastaaPoista
  3. Kannattaa kokeilla!
    Ja Linda - tuon seinäily oli tosi kivaa, mutta tosi houkuttelevalta näytti kyllä se rantalentispaikkakin!!! Sitä olis pakko päästä kokeilemaan joku kerta! :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!