Sivut

tiistai 14. elokuuta 2012

Venyy onnen varjossa

Juoksuonni täytti mieleni lauantaina. Miten helppoa ja hauskaa juoksu olikaan! Aikaa toki meni (enemmän kuin seuraavilla kerroilla), mutta tunne oli upea. 

Seuraavana yönä heräsin kolme kertaa siihen, että kääntyessä selkää vihlaisi kuin pahimpina aikoina... Mitä hittoa? En ole tilannut! En todella ole. 

Seuraavana aamuna nousin sängystä kuin vuosi sitten ja varovasti venytellen sain selän auki päivän aikana. Ihan käsittämätöntä. Olihan nyt esimerkiksi juoksukoulutreenit paljon rankempia kuin tuo hyväntuulinen jolkottelu. Ehkä se oli selkäni mielestä niin puuduttavan tylsää, ettei se yksinkertaisesti jaksanut.




Venyttelin ja kävelin koko viikonlopun. Sen jälkeen googlasin työpaikkani vieressä olevan uimahallin ja se aukesi juuri kreivin aikaan kesätauoltaan, joten pääsin maanantaina vesijuoksemaan (ja tiistaina myös). Vesijuoksullahan minä selän puolitoista vuotta sitten kuntoutin. Sillä kai se kuntoutuu nytkin. Tai mitä kai? Tottakai kuntoutuu. Ja miten hauskalta ja hyvältä vesijuoksu tuntuikaan pitkästä aikaa! Vesi on armollista. Siellä ihminen on kevyt ja kiinteä.

Venyttely jatkuu. Selkä on koko ajan parempi. Keskiviikon mäkijuoksusta en ole valmis luopumaan. Lähden katsomaan, mitä selkä siitä sanoo. Tarvitsen sen, joten menen kokeilemaan. Jos menee mahdottomaksi (no eikä mene), voin tulla pois kävellen (uskoo ken tahtoo).




Ehkä selkä halusi vain painottaa venyttelyn tarpeellisuutta. Sitä kehon huoltoa, jota olen kyllä tolkuttanut, mutta en ehkä sittenkään tarpeeksi tehnyt. Tehokas muistutus oli. Nyt on to do-listalla ensimmäisenä!

Eli tarinan opetus on: Menkää täysillä, mutta olkaa varovaisia :)

t. Venyvä TM

(Juoksin muuten pitkän lenkin vanhemmilla kengilläni - niillä joissa ei ole pronaatiotukea, jotka eivät kyllä ole koskaan aiheuttaneet minkäänlaista tuntemusta polvissa, nilkoissa, selässä... missään, mutta tietysti voimme arvailla, mikä oli kenkien rooli - nekään eivät ole kuin reilun vuoden vanhat ja uusilla taas olen juossut vasta vajaa 100 km eli ajattelin, että vanhemmat olisivat hyvät pitkälle lenkille, mutta ehkä ei sittenkään)

6 kommenttia:

  1. Toivotaan että kyseessä on joku nopeasti ohimenevä juttu :) onko mitään muuta syytä mistä jumi voisi johtua, kuin tuosta lenkistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa ainakaan keksiä... Selkä ei millään tavalla ole oireillut ennen sitä pitkään pitkään aikaan ja nyt sitten... Olen kesän aikana nukkunut monilla vierailla patjoilla :), istunut kallioilla picknikkejä ja pitkiä matkoja autossa, olen kävellyt lenkkejä varvastossuilla ja seisoskellut korkkareissa - eikä mitään. Nyt suhteellisen tavallista elämää ja tuon lenkin jälkeen välilevy huusi hoosiannaa sen ensimmäisen yön eikä selkä vieläkään ole i h a n normaali. Juoksun aikana tulevat iskut nikamaväliin ei tietysti ole hyvä juttu, mutta kyllä tämä vielä tästä! Siis kipuhan oikeasti on lihaksissa (oletan näin), joten eikun venytellen kohti seuraavaa juoksua! :)

      Poista
  2. Selkä on kyllä arvaamaton kapistus. Ei oikein ikinä tiedä mikä olisi hyvä. Ja sitten kun on hyvä niin yht'äkkiä käy noin! Niin tuttua!
    Itselläni ei ole yhtään päivää ollut elämässä ettei selkään jollain tasolla koskisi/kivistäisi/kolottaisi/jumittaisi eikä siinä mitään erikoista vikaa edes ole. Ja näin on vaikka mitä ihmettä sitä tekis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaamaton on kyllä. Ihan puun takaa tuli tämä tilanne, kun koko kesän olen kuitenkin juossut edes jkv. Kyllä taas illalla venytellessä tuli selväksi, että ihan turkasen jumissa on jalat jne, vaikka eivät noin muuten ole oireilleetkaan. Venyttelyä, venyttelyä.

      Poista
  3. Selkätyperys! :( Malttia, varovaisuutta ja venyttelyä! <3

    Ja juoksua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No venytellessä minulle aukesi, että olen niin turkasen jumissa kuin vain voi olla. Siis notkea kuin rautakanki. Kaikki ajatukset siitä, että oireettomat jalat voi hyvin, voi unohtaa! Typerä tyttö!

      Mutta silti kävin reippaan mäkitreenin eilen vetämässä ja se oli onnea parhaimmillaan. Jopa selkä on hiljaa.

      Poista

Kiitos viestistäsi!