perjantai 31. elokuuta 2012

Pääasia

Terveiset sängyn pohjalta - no ei. Vaikka pitäis.

On ollut niin t ä r k e i t ä työasioita, että olen pyörinyt töissä reippaasti kimppuuni käyneestä flunssasta huolimatta. Tästä palkintona minulla on pari päivää särkenyt päätä niin, että silmissä sumenee. Erilaisista lääkekokeista (joita siis teen itselleni) huolimatta kipua ei ole kokonaan saanut pois, mutta hiljenemään kuitenkin sen verran, että pystyy palaveeraamaan ja selittämään samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Hitaallahan sitä tietysti on. Typerää touhua!

Yhdestä asiasta sentään voin olla ylpeä. En ole liikkunut. Juoksemaan oli vielä päivä pari sitten hirviä kaipaus, mutta kyllä se päänsäryn myötä on karissut. Inhottava virus tämä. Vähäistä jalkojen venyttelyä lukuunottamatta en ole tehnyt mitään fyysistä muutamaan päivään. Eipä tällä päällä kyllä juostakaan. Kurkkukipu sentään hellittää, joten uskon taudin olevan menossa poispäin! Ja odottakaahan vaan. Levänneillä lihaksilla pyrähdetään lenkkipolulle heti kun mahdollista!




Jatkan tekstiä noin 8 tuntia myöhemmin eli vihdoin löytyi kaapista (selkäsärkyyn määrätty) särkylääke, joka katkaisi päänsäryn ja nyt elämä voittaa selvästi. Haaveilen jo kohta juoksevani. Sekin selkeä sairauden merkki, etten edes kaivannut juoksemaan! Enkä mene vielä tänäänkään, mutta kohta ehkä jo.

Vaikka harmittaakin sairastella on ihan paikallaan välillä hidastaa. Ehkä tarvitsin lepoa tässä kohti. Oli ihan hyväkin. Nyt tuntuu siltä, kun ei enää koske. Kipu jämähdyttää ajatukset ja tekee kaikesta hidasta. Kyllä ihminen vaan päätään tarvitsee hyvin voidakseen. Lamaannuttava pääkipu on kyllä yksi pahimmista, kun järkikään ei juokse.




Ihan viime aikoina olen alkanut pikkuhiljaa uudelleen haaveilemaan puolimaratonista. Viimeksi siitä vihjailin noin kaksi vuotta sitten ennen kuin selän hajoamisesta tiedettiin mitään. No, se oli oppi, joka piti maksaa, ei siitä enää enempää. Nyt kuitenkin juoksu on alkanut sujumaan. Koko ajan pidempiä matkoja, mutta ei toki vielä riittäviä, että puolikkaalle olisi mitään asiaa. Lisäksi juoksen melkein kokonaan pehmeällä alustalla: pururadalla tai rantoja kiertävällä hiekkaisella kävelytiellä. Että pitäis alkaa totuttaa selkää myös asfaltilla menoon, ettei ihan sokkina tulisi ja puutuisi koko selkä sitten, jos jossakin tapahtumassa jossainpäin kovemmalle alustalle joutuu.

Onneksi on pehmeitä reittejä ollut, että selkäni ja minä olemme päässeet uudelleen juoksemiseen kiinni! Voinnin kohentuessa into juoksemiseen vaan kasvaa. Kyllä tämä vielä tästä!




Tylsää kun flunssa katkaisi treenini, mutta enää en suistu tasapainosta sen vuoksi. Kohta juostaan taas. Ainakin saa lihakset levätä. Tavoitteet on kovemmat kuin pitkään aikaan ja intoa olisi. Heti kun uskallan laskea nenäliinapaketin ja teemukin käsistäni!

Pysykää terveenä!

tTM pääasia on että pää toimii

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Voihan sitä kilpailla sitten vaikka teen juonnissa tai rään tuottamisessa, jos ei juokemaan tai rehkimään muuten pääse!

      Poista
  2. Hyvä ettet ole juossut kipeänä. Kyllä sun kunto kestää pienet tauot. Ja pääkin onneksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kestääkin. Näin se vaan on uskottava :)

      Poista

Kiitos viestistäsi!