Sivut

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Vahvempi kuin odotinkaan

Selkäsäikähdyksen jälkeen hyviä juoksuja. 

Ensin kymppi ennätysaikaan 1 t 10 min... Aika on ennätyksellinen sikäli, että siinä on alussa 10 minuuttia kävelyä... Tajusin juurikin, että pystyn todennäköisesti juoksemaan 10 km tuntiin. Hyvinkin todennäköisesti. Ei nyt kuitenkaan ihan sata lasissa paahdettu. No, ei voi olla totta.

Ja on se.




Huimaa. Ja heti perään 5 km ajan parantaminen viidellä minuutilla. Sehän tarkoittaa minuuttia joka kilometrille.

Sanattomaksi vetää.

Sanoinko minä, että suosittelen juoksukoulua. Että ne vaan tietää, mitä pitää tehdä!

Tietysti otan osan kunniasta myös itselleni. Olen juossut koko kesän ja vihdoin se alkaa kantaa hedelmää. Olen säännöllisesti juossut koko kesän. Myös lomalla. Se on toisille arkea, minulle se on saavutus!




Kuinka monta kertaa olet nähnyt/lukenut yllä olevan tekstin? Perushuttua, kun motivaatiotekstejä lukee tai motivaatiokuvia katselee... Mutta (ihan) oikeasti en ole tajunnut, kuinka totta tuo on ennen kuin nyt. Olen liikkunut lähes koko elämäni ja jälkikäteen ymmärrän, että aikapitkälti mukavuusalueellani. Olen minä treenannut kovaakin välillä. Ollut hiessä ja väsynyt treenin jälkeen, jalat ovat tärisseet ja juomapullon nostaminen on ollut ponnistus, mutta kaikkensa antaminen on ihan muuta! Silloin poistutaan mukavuusalueelta. 

Kun itkun partaalla toteaa, ettei pysty enää tekemään mitään eikä tule selviämään edes kotiin treenipaikalta niin silloin tarvitaan se joku, joka sanoo, että "Okei, oot ihan hajalla. Ymmärrän. Sitten vedät vielä kolme mäkivetoa ihan täysillä!"

Olin varma, että kuolisin, että en vaan yksinkertaisesti pystyisi, mutta pystyin. Jokainen on oikeasti paljon vahvempi kuin ikinä osaa kuvitella - siis paljon vahvempi! Ihan reilusti vahvempi!

Sitä vaan niin kovasti haluaa olla armollinen itselleen. Ja se tie ei johda yhtään mihinkään. Ainakaan tuntuviin muutoksiin! Ainakin minun tapani olla armollinen on aivan liian ymmärtävä!




Syksyksi kääntyy. Juoksukelit vaan paranee. Nautin jokaisesta juoksulenkistä ja jo ajatuksesta, että voin juosta. Tämä on niin rakkautta. Mikäli joku päivä en voi juosta, odottaa vielä tuhat muuta lajia löytämistään!

Haasta tänään itsesi! Tee jotain enemmän kuin ennen tai edes uudella tavalla! Se kannattaa.

tTM tänään mäkitreeni

12 kommenttia:

  1. Onnittelut hyvistä juoksuista! =)

    Kyllä se vaan niin on, että kun alansa ammattilaiset antaa ohjeita niin tuloksia syntyy. On tosi vaikee itte valmennella itteensä. Ei mahdotonta, mutta vaikeempaa kun otta se tieto joltain viisaammalta. =)

    Tsemppiä liikuntoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Itse seuraan silmät ymmyrkäisinä treeniäsi ja saavutuksiasi! Ihan loistavaa ja ah niin innostavaa! Triatlon-kisarapsat luen moneen kertaan :)

      Mulla on tsemppari melkeinpä välttämätön tajuan nyt. Olen aivan liian helläluonteinen ja annan itseni löysätä, kun se tunne tulee. Joskus on viisasta kuunnella itseään, mutta joskus on vaan mentävä yli sen nyt-ei-oo-enää-kivaa-rajan!

      Tsemppiä treeneihisi! Kiva kun jaksat raportoida!

      Poista
    2. Upeeta!
      Mun on todella vaikeata ylittää liikkuessa mukavauusaluettani ja niinpä kehitystä ei ole enää tapahtunut.
      Viime aikoina on sisälläni herännyt ajatus, että edes JOSKUS olisi kiva yrittää antaa kaikkensa liikkuessa. Mutta yksin liikkuessa itselleni todella vaikeata, niinpä olen vähän miettinyt PT:tä!? Ainakin silloin tällöin olisi ihana saada tsemppaava ja osaava orjapiiskuri. Tosin jos treenaisin mieheni kanssa se ajaisi osittain saman asian, mutta ei jotenkin innosta niin paljon kun PT:)

      Poista
    3. Mulla juoksukoulu avasi silmät juoksun monipuolisuuden suhteen ja nyt olen juossut ystäväni kanssa, mikä toimii mahtavana tsempparina, kun paremmin tulee lähdettyä liikkeelle, kun siellä toinen odottaa (pitää olla ihan oikea syy jättää juoksu väliin - tekosyyt ei käy :)) ja ystiksen kanssa tulee tehtyä esim askelkyykkyjä sekä eteen että sivulle, kun eihän se kaverin kanssa mitenkään noloa ole lenkkipoluilla kyykkäillä. Yksin se tuntuu vähän hassulta (turhaan ihan varmasti tiedän sen!).

      Kyllä mä olen taipuvainen suosittelemaan PT:tä. Puolison kanssa siinä aina on pieni neuvotteluvara, että jos ei tänään meniskään :)

      Kaikkea hyvää syksyysi, Ihana Taina!

      Poista
  2. Lueskelin tarinoitasi monta, ihania positiivisia tekstejä, joista saa lukija paljon: vinkkejä, hyvää mieltä, ajatuksia!!! Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Kirjotin tähän pitkän viestin kolme kertaa, mutta joka kerta tää tilttasi joten en jaksa millään enää lörpötellä, joten tiiviisti esitettynä:

    Moikka pitkästä aikaa! Ihana lukea kuntoutumisestasi! Sinä juokset! Minäkin olen jo niiiiin paljon paremmassa kunnossa. Tässä on ehtinyt olla surun ja ilon aiheita yleensäkin elämässä, mutta niin, elämää se juuri on. Pari viikkoa sitten aloitin taas pilateksen ja joogan eikä kipu ole ollut enää arkipäivää. Se kyllä muistuttelee aina välillä että "joo, älä kiitos tee tota liikettä", mutta se on varmaan ihan hyvä :D Pitäis vaan jaksaa treenata enempi tuota vammajalkaa kun se on vieläkin hiuka tyhmempi ja heikompi ku toinen :D

    Muistan kyllä ikuisesti sen ekojen päivien järkytyksen ja epätoivon. Eikä kyse edes ollut hengenvaarasta tai mistään totaalisesta liikuntakyvyn menettämisestä. Nyt on hienoa kun voi muistella sitä naurahdellen :D Silloin oli kyllä vertaistuki kullan kallista ja olen ikuisesti niin kiitollinen sinulle! Jään seuraamaan seikkailujasi ja kerron joskus omistani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Sinusta. Olenkin miettinyt, mitä sinulle mahtaa kuulua. Pidä vaan vammajalkaa liikkeessä. Mä koukistelin esim työpöydän ääressä istuessa varpaitani melkein jatkuvasti, kun luvattiin, että ympäröivät hermot siitä heräävät.

      Nyt juoksen kolme kertaa viikossa (ihan unelmaa). Lisänä yritän pitää venyttelyn. Pilates pelasti minut! Ole varovainen joogassa (katastrofiasiantuntija :)). Vesijuoksu on ääritylsää, mutta tehokasta ja todella kuntouttavaa kömpelölle jalalle.

      Mulla on vieläkin oikea jalka kömpelömpi (olen tämän puolentoista vuoden aikana esim lyönyt varpaani siitä jalasta ehkä 25 kertaa ja toisesta en kertaakaan), mutta siis pystyn liikkumaan normaalisti, juoksemaan, pyöräilemään jne... Että ei se nyt niin kamalan kömpelö ole! Laita kuulumisiasi - sähköpostiakin tsekkailen aika ajoin! Ihana kuulla, että olet hyvää vauhtia kuntoutumassa! Sisulla vaan eteenpäin! Kaikkea hyvää elämääsi!

      Poista
  4. Kerrassaan upeeta TM!!!! :) Koitan vastata haasteeseesi pian!

    VastaaPoista
  5. Kympin tyttö! <3

    Tulen palaamaan tähän tekstiin silloin, kun tarvitsen itselleni rohkaisua edetä - kiitos!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!