sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Elämä voittaa

No ni. Nyt on levätty. Itse asiassa yllättävän vähän ahdistusta paikalleen jääminen aiheutti. Ilmeisesti olin sitten tarpeeksi väsynyt. Uskomatonta kyllä, päänsärkyä on edelleen, viidettä päivää. Raivostuttavaa. Nyt kuitenkin särky sillä tasolla, että sitä pystyy lääkitsemään ihan käsikauppalääkkeillä. Hyvä edes se. 




Yhden lenkin jo viikonlopulle sovin, mutta se oli tämän loputtoman päänsäryn ja vielä heikon olon vuoksi peruttava. No onneksi (?) sairastui myös lenkkikaverini niin pettymys ei kenellekään ollut kovin suuri... Tai ainakin yhtä suuri jokaiselle.

Ehkä sitä vaan on viisasta välillä levätä! Itse asiassa juuri ennen sairastumistani olin ajatellut, että pitää vetää tähän väliin kevyempi viikko, kun liikuntatunteja alkoi kertyä viikkoon melkoisia määriä ja joka viikko. 10 liikuntatuntia ei oltu alitettu aikoihin... ja se on pitkässä juoksussa paljonlaisesti. Mutta elimistö päätti huiliviikosta sitten ihan itsenäisesti. Että tässä sitä ollaan.

Nyt kuitenkin elämä tuntuu voittava ja voi aloittaa tosissaan juoksun suunnittelun. Tänään vielä lenkit kävellen, mutta huomenna kokeilen, kuinka juoksu kulkisi. Ihanuutta! Tuskin maltan odottaa! Ja työmatkapyöräily. Ja vesiuinti!

Tervettä viikkoa ja liikunnan iloa!

tTM

4 kommenttia:

  1. Höh, pääkivut ja flunssat ovat niin typeriä! :(

    Mutta lepo tuskin on ollut pahasta, melkoinen liikkumistahti sinullakin on ollut jo pitkään, kuten itsekin totesit. Näin olen koittanut itseänikin lohduttaa juoksujeni suhteen.

    Tämä viikko meni levätessä, ensi viikolla olemme taas tositoimissa, eikö!? ;)

    Tervehtymistä ja hyvämielistä tulevaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi viikolla me ollaan niin pelissä mukana! Lepo oli varmasti paikallaan, eikä näille sairastamisille hyvää hetkeä ole koskaan. Mä menen kohti kiire viikkoja, joten hyvä että on tämäkin pois alta :)

      Hyvää alkavaa viikkoa Sinullekin <3

      Poista
  2. Vähän sama tilanne täällä... Lepopäivien tärkeys ollut kiivaan pohdinnan alla jo pitkään, mutta kroppa päätti jouduttaa asian sisäistämistä (vaikka olenkin lepopäivät viime aikoina pitänyt). Joten puolikuntoisena mennään, ei-täysin-kipeänä mutta ei terveenäkään. Raivostuttavaa! Mutta nyt on levättävä... Ihana jos sinä pääset jo liikkeelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaan maltettava levätä. Itse en ole kovinkaan kärsivällinen asian suhteen, mutta yritän opetella (ja olen hyvä toivottelemaan muille kärsivällisyyttä :))!

      Uskoisin olevani huomenna jo juoksukunnossa - ihanaa!

      Poista

Kiitos viestistäsi!