Sivut

torstai 19. huhtikuuta 2012

Hallitsen aikaa!

Minä hallitsen ajan ja ajankäytön. Ja minun aikani on niin täynnä sitä käyttöä, ettei kaikki käyttö siihen mahdukaan. 

Hirveä viikko kääntyy kohti loppuaan. Ihan kamala. Ja mahtavasti haastava ja ihana ja mielenkiintoinen ja täynnä niitä luovuttamattomia. Hetkiä. Ihmisiä.

Mutta ei juuri aikaa liikunnalle. Mitä nyt työmatkapyöräily alkuviikosta, puolijuoksua tehtyjä liian lyhyitä (meille molemmille) koiralenkkejä. Viikonloppuna sitten...

Pitkäksi venyneitä kokouksia, tapaamisia ja...

Pari ruokaravintolakeikkaa viikolla, yksi teatteri väliaikatarjoiluineen. Ihania ihmisiä <3 Ihania kohtaamisia <3 Yhdestäkään en luopuisi. Olen onnellinen. Olen rikas. Elämässäni on luovuttamattomia. Hetkiä. Ihmisiä. 

Aikaa vaan on niin vähän (vuorokaudessa, viikossa) verrattuna siihen, miten paljon niitä hyviä asioita on. 

Kuitenkin rajojaan on rajattoman, joustavankin ajateltava. Vaikka näkee paljon tehtävää, ei kaikkea tarvitse tehdä yhdellä kertaa. Tai yksin.

Huominen ei tule koskaan. Meillä on vain tänään. Joka päivä.




Turboahdetusta viikosta huolimatta hyvä olla. Minä osaan. Minä pystyn. Tälle päivälle viimeinen suuri puristus. Huomenna ehkä rennommin ja iltapäivällä melkein sitä ominta.

Ja sen jälkeen saa viikonloppu alkaa ja viikonloppuna minulla on aikaa itselleni. Sen lupaan. Ja niille lähimmille, joita on vain kaukohoidettu tai tekstiviestituettu, -ohjattu ja -käskytetty.

Tai voihan sitä vielä olla läsnä tänäänkin. Eikä vasta huomenna.




No jaa. Kai tässä ajanhallinnassa on vielä opettelemista.

Ehkä ensi viikolla?

tTM

2 kommenttia:

  1. Jestas kun osasikin postauksesi osua maaliin, samaistun! Turboahdettu viikko, jo pari sellaista, takana myös minulla. Ainakin yksi vielä edessä, apua! Jyrän alle jäänyt olo, siis, ja siellä hämärän rajamailla tajuaa kuitenkin tehneensä töissä jotain järjellistä - ja noita hyviä kohtaamisia. (ihme miten sitä pystyy ihan rättinäkin jotenkin toimimaan ja olemaan vuorovaikutuksessa...) Ajattelin näin lituskaisenakin yrittää vielä ulos lenkille, pienelle itsesäälihölkälle. Ja viikonloppuna sitten vien läsnäoloni teatteriin ja kaverin kanssa lenkille! Läsnäoloa sinulle - nyt ja huomenna ja siitä eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään kuitenkin pitää itsestämme ja läheisistämme huolta myös turboahdetuilla viikoilla. Eikä olisi huono taito joskus sanoa se: ei! Rajata vähän ja jakaa tekemistä. Levollista, voimaannuttavaa viikonloppua Sinulle, Iloinen!

      Poista

Kiitos viestistäsi!