Mikä juoksetus!

Hirviä kiire. Koko ajan ja aina. Sopii mulle.

Nopea päivitys JUOKSUKOULUSTA.

Kotiuduttiin ulkomaasta yöllä. Aamulla duuniin niin, että notkuvan työpöydän ääressä olin ennen heräämistä. Töistä suoraan Juoksukouluun. Mahtavaa. Näinhän tämän pitikin mennä. Lisäksi siellä ulkomaassa kesä oli jo alkanut ja luonto upean vehreä. Vastassa oli täällä sen päivänen siitepölyhyökkäys eli iltapäivään päästyä silmät veresti ja nenä vuosi solkenaan... Lähtökohdat oli siis jokseenkin ne, mitä olin toivonutkin ensimmäiseen juoksukoulupäivään. No en sentään nähnyt painajaisia edellisenä yönä niin kuin ystäväni.

Urheilukentän reunaan kokoontui 15 ihmistä toivomuksenaan oppia juoksemaan ja oppia juoksemaan oikein. Valtaosa naisia ja epäluuloisena tuijotimme kevytrakenteista pitkäjalkaista juoksijamiesopettajaamme. Varsinainen gaselli, tuhahtelivat tukevat tytöt.

Ensin juoksimme lämmittelylenkin (ehkä noin 3 km) todella hitaasti ja rauhallisesti. Mukavaa (nenän niisto) ja kyllä tämä tästä. Tän mä osaan. Perään nopeat venyttelyt.

Sitten alkoi erilaiset tekniikkaharjoitukset. Pari pätkää saimme juosta niin, että herra Gaselli vain katseli ja sen jälkeen hän alkoi kommentoida juoksuamme. Kuinka lantio pitää nostaa ylös. Se laahaa melkein kaikilla liikaa. Okei, otetaan loivaan alamäkeen, jossa kannattelu on helpompaa. Huomasittehan. Iso muutos. Hyvä hyvä. Hartiat rennoksi. Rennommaksi. Käsi ei saa spurtissakaan oieta taakse. Sen on oltava koukussa. Ylämäkeen voimaa käsistä. (nenän niisto)

Seuraavaksi juoksette noin 80-prosenttia. Anteeksi mitä? Pääteltiin, että juostaan jotain ja väitetään kiven kovaan, että tää on mun 8kymppinen. Miten muuten sen voisikaan tehdä? Juostaan rentoa vauhtia... No okei... (Mitä ihmeen rentoa vauhtia? 60%?)

Sitten herra Gaselli sanoo: "Tehdään tällainen spurtti!" ja samantien hän sinkoutuu horisonttiin. Meillä kaikilla tippui leuka polviin. Siis täh! Osa meistä ei ollut ajanut noin kovaa autollakaan... No me spurtattiin sitten vähän maltillisemmin. Ja taas korjattiin sitä, tätä ja tuota. Lantio, hartiat, kädet. (nenän niisto)

Seuraavaksi oli vuorossa spurttilenkki. Juostiin ehkä pari km rentoa, helppoa hölkkää ja väliin spurtteja. Mukavasti pulssi kohosi. Niistä käsistä oli ihan tosi paljon apua. Hmm. Että tuommoinenkin minulle piti erikseen sanoa.

Henkilökohtaisesti sain noottia vain liian jäykistä hartioista (No shit Sherlock!!?). Miellyttävä yllätys oli, että hra Gaselli oli ihan tyytyväinen mun lantion kannatukseen (olipa muuten lause!). Kovastihan sen eteen on mun selkäongelman takia töitä tehty.

Lopuksi pieni jäähdyttelylenkki ehkä 1-1,5 km ja venyttelyt päälle.

Kotiin tosi tyytyväisenä. Minä pärjäsin. En kuollut, enkä kaatunut tien poskeen. Lisäksi niistä ohjeista ja tekniikkaharjoituksista oli oikeasti hyötyä. Hoksasin sen käsien käytön. Opin tarkastamaan lantion oikean asennon ja sain tietää, että hartiat on mun ongelmakohta, johon kannattaa juostessa kiinnittää huomiota.

Aika mahtavaa! Odotan jo seuraavaa juoksukoulua. Juoksen tässä välilläkin.

Ja hei, mitä teille kuuluu?

tTM