maanantai 21. toukokuuta 2012

Annetaan lajille anteeksi

Juoksukoulun myötä on, paitsi oppimassa jotain uutta, vaikka jo luuli tietävänsä, saanut monet hyvät naurut. 

Keskustelin juoksukaverin kanssa "lajista". Oltiin molemmat nimittäin puhuttu juoksemisesta "lajina", joka ei välttämättä sovi juuri itselle. 

Juoksukoulussa, pakotettuna juoksemaan vieläkin hitaammin ja sen huomion jälkeen, että voimat ihan oikeasti riittää ja kasvaakin vielä, sitä herää huomaamaan tällaisten lausuntojen älyttömyyden. 




Olemme siis valmiit antamaan lajille anteeksi. Lajissa ei ole mitään vikaa, vaan katse on käännettävä peiliin... Juoksu on juoksua, mä en vaan sopinut sille. Lähestyin sitä väärin ja epärealistisesti.

Asenne valitettavasti on ollut usein, että (koska olen vaivautunut pukemaan juoksukamat päälle niin silloin mennään) tunti niin kovaa kuin kunto kestää. Verenmaku suussa häviää illan mittaan. Onneksi aina on mahdollista myöntää virheensä ja oppia uutta.

Olen hövelillä tuulella, joten annan samantien anteeksi myös kesälle. Että se tuli ennen kuin mä olin valmis. Ennen kuin olin ehtinyt keskittyä siihen, mihin mun piti keskittyä. Että hienosäätö jäi taas tekemättä ennen kuin se oli jo täällä.

Ihan mahtavaa. Kesän paras hetki on käsillä: koko kesä edessä! Kaikki aurinkoiset, kuumat päivät, vain aavistuksen viilenevät illat ja valoisat yöt. Parasta maailmassa:

  • aamut Helsingin Kauppatorilla, 
  • mökkiranta lasten huutojen kiiriessä naapuripitäjään pitkin vettä (15-vuotiaskin taantuu kolmevuotiaaksi, kun se heitetään laiturilta veteen ja pari vesilelua perään), 
  • jäätelö pienen kahvilan pihalla (joka ilmestyy käsittämättömässä korvessa kesälomareitin varrelle) auton vieressä seisten, 
  • latoihin ja vanhoihin navetoihin ripustetut taidenäyttelyt, 
  • autolla poikkeaminen kesken matkan kiinnostavan kyltin kohdalta ("strutsifarmi")
  • pyöräretki sunnuntailounaalle merenrantapaviljongille, 
  • pääskysten kirkuna kun pyöräilee aamulla anivarhain töihin, 
  • pähkinäksi paahtuneita lapsia pitkä rivi sikiunessa mökin aitassa sisaruspedissä, 
  • piknikit rannalla,
  • veneretket saareen, 
  • tätähän voisi jatkaa vaikka kuinka kauan...

Ai miten niin odotan jo lomaa? Niin odotankin. Ja kovasti. Vaikka pitäis elää tässä ja nyt. Nauttia tästä hetkestä. Ja nautinkin, mutta kyllä loma vaan on ihmisen parasta aikaa (sori, tosi kulunutta).





Pari-kolme hektistä viikkoa edessä. Sitten aika moni harrastus/velvollisuus jo jää kesätauolle, joten siihen asti mennään sata lasissa ja hetkittäin suljetaan silmät haaveillen lomasta.

tTM

6 kommenttia:

  1. Iiiiihana postaus!!!!

    VastaaPoista
  2. Eipä tähän osaa lisätä mitään tai edes sanoa! :)

    Kesä on edessä kaikkine vaiheineen. Nauttikaamme enenevästä valosta, lämmöstä ja tuoksuista!

    Onnelliset ajatukset antakoot voimia kiireviikkoihisi! Mukavia juoksuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka syksy on lempivuodenaikani, kuka nyt kesästä voisi olla tykkämättä? :) No varmaan joku kuitenkin, mutta mä nautin. Vapaasta, lämmöstä ja valosta! Sinulle myös <3

      Poista

Kiitos viestistäsi!