Sivut

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Tervetuloa seuraamaan tosi-tv:tä

Alussa niitä oli 10. Ja jo etukäteen tiedettiin, että ne tulee putoamaan yksi kerrallaan. Tämän todemmaksi tämä ei tule. Tv:tä ei ole.




Lähtölaskenta alkoi sillä hetkellä, kun sekä riittävä määrä osallistujia ja tarvittavat olosuhteet olivat kasassa. Nähtiin, että oli turha enää pidätellä väistämätöntä. Lähtö ankarassa kisassa jokaiselle vuorollaan. Kyllä sen tiesi ne 10 itsekin. Eivät ne tulleet pysymään. Kerääntyivät lähteäkseen.

Yleisö istuu paikallaan henkeään pidätellen. Ne putoaa. Yksitellen.

Joskus jossakin käänteissä tuli kuitenkin kannustusta myös osallistujille. Että ei kai niitä nyt kaikkia tarvii pudottaa tai ainakaan niin nopeasti. Ohjelman tekijöille ehdoteltiin, että pidettäisiin vähän breikkiä. Että hyvin voi pitää väliviikkoja ja vaikka jättää kisan tähänkin. Että hyvä on näinkin. Tämä tilanne.




Aina löytyy niitä kiinnostuneita, jotka haluaa seurata jokaisen osallistujan jokaista vaiheita. Kuulla miten se putosi. Missä vaiheessa. Mikä oli vaikeaa, mikä helppoa. Kiinnostuneet iloitsevat kisan etenemisestä. Nauttivat loppujännityksestä.

Ehkä neljä ensimmäistä sai lähteä suhteellisen rauhassa. Tosi-tv ei ollut vielä löytänyt yleisöään. Mutta sen jälkeen kiinnostuneita on tullut enemmän. Niin kuin niitäkin, joiden puolesta loput voi jäädä. Miksi muutoksen vastustajia löytyy aina myös pelkistä sivustaseuraajista?




Kisan edetessä kiusaukset lisääntyvät. Tai lankeemuksiin suostumisella on enemmän vaikutusta. Tuntuu, että tuomarit muuttavat sääntöjä ja käyttävät Villin Kortin ja yhtäkkiä joku jo pudonneista palaa takaisin kisaan.

Kisaviikot venyvät. Putoajat levittäytyvät sohville ja rentoutuvat. Ei hätää. Ei tämä niin uhkaavaa olekaan. Saatiin taas yksi lisäviikko... Nyt näytetään, että meistä ei kannatakaan luopua. Paljon helpompaa kaikille, jos saadaan vaan jäädä tähän ja ollaan vaan kaikessa rauhassa tässä. Kaikki yhdessä.




No, ymmärtäähän kaikki sen, että ei se niin voi loputtomasti tilanne olla. Kaikkien on pudottava yksi kerrallaan. Väliviikkojenviikon jälkeen kisa jatkuu entistä tiukempana kohti finaalia. Viimeistä lähtijää tietysti juhlitaan asianmukaisin menoin ja lopussa odottaa kunnia ja glooria. Niin se on ja niin sen on mentävä!




Joskus äärettömän harvoin käy niin, että ohjelma lopetetaan kesken, mikäli se ei herätä kenenkään mielenkiintoa. Onneksi siitä ei nyt ole kyse. Tämä kisa viedään loppuun asti.

Villit kortit on käytetty. Viimeiset putoajat ovat nyt kentällä ja jokainen niistä putoaa. Yksi kerrallaan. 

Aika alkaa NYT!

tTM voitontahtoa täynnä

4 kommenttia:

  1. Olipas inspiroiva teksti! Toivottavasti itsekin saan kerättyä tarvittavan motivaation viimeisten pudottamiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi-tv voi tuntua raa'alta, mutta pelin henki on se, että yksi kerrallaan joku putoo... Jos minä löydän sen motivaation niin löydät sinäkin! Ja onneksi ei tarviikaan pudottaa kuin yhden kerrallaan :)

      Poista
  2. Olen onnellinen ja kiitollinen, että saan seurata tätä tosi-tv:tä! :)

    Inspiroivat, sisällöltään vaihtelevat ja tervettä positiivisuutta huokuvat tekstisi saavat milloin nauramaan ja milloin kyynelehtimään. Tapasi kertoa on rehellistä, suoraa ja tunteita herättävää. Pidän! <3

    Sinä itse tiedät jokaisen pudotettavan tarpeellisuuden. Sinä itse pudotat ne. Me tsemppaamme sinua kohti tavoitettasi ja lupaamme erilaisin juhlallisuuksin osallistua iloosi hyvästeltyäsi viimeisenkin niistä kymmenestä!

    Voimahali matkallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ihana Kaneli! On mukavaa, että olet mukana matkallani! Kyllä suurta finaalia kohti mennään. Kukin omissa projekteissamme! :)

      Poista

Kiitos viestistäsi!