Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Seurassa juoksu tiivistyy

Menin keväällä juoksukouluun Ystävän kanssa. Ystävän, jota en olisi juoksijaksi epäillyt oikeastaan ollenkaan. Keijukaisen mallinen, vaikkakin aktiivinen ihminen. Mutta niin vain sukeutui Ystävästä juoksija (niin kuin hänenkin ystävästään Tukevasta Tytöstä). 





Olen suhteellisen sosiaalinen ihminen muutenkin. Tapaan ystäviäni joka viikko (en nyt tietenkään kaikkia joka viikko, mutta aina joitakuita). Piipahtelemme toistemme luona, näemme kaupungilla, treenaamme yhdessä.

Vaikka juoksukoulun vaikutus juoksemiseeni onkin valtava - tekniikan kehittymisen ja rutiinin avulla juoksukunto on noussut ja juoksu helpottunut, nautinto lisääntynyt. Mutta melkein vielä suurempi merkitys on Juoksevalla Ystävällä.

Eilenkin haukottelin melkein leukani sijoiltaan (koko päivä sisällä toimistossa luulen), mutta vääntäydyin lenkille, koska olin luvannut Ystävälle. Onneksi menin. Ihan loistava lenkki. Viime viikolla oli muuta ohjelmaa (liikuntaakin) ehdin juoksemaan vain yhden lenkin, joten jalat olivat levänneet. Heti ensi askeleista jalat toimi niin kuin piti, olivat kevyet ja tietä riitti! Ihan huippua!




Ilolla mentiin reippaaseen tahtiin 6 km ja keskiviikolle sovittiin jo kunnon mäkivetorääkki, josta kaikkinensa tulee reilun tunnin treeni. Ja nyt kun se on sovittu, on se luvattu, eli miltei puoliksi tehty! Ei voi perua. Porukan paine on mahtava asia! Ja kannustus. Toisiamme lenkittäen pidämme tavan yllä helposti ja keho huutaa jo seuraavaa annosta juoksua. Ystävän kanssa eksyminenkään ei ole niin paha juttu kuin yksin :)

Onneksi on liikunta ja ystävät. Työn alkamiseenkin varmaan tottuu kohta...

tTM

9 kommenttia:

  1. Wau, olispa juokseva ystävä kiva :)
    Onnea sinulle sellaisesta. Olet tajunnutkin jo kuinka arvokas asia se on <3 :)
    Ihania lenkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHan uskomaton tsemppari on ystävälle tehty lupaus! Ja tästä ystävästä en ikinä olis uskonut, että hän haluaisi juosta (edes yhtä kertaa), lähtisi juoksukouluun ja innostuisi näin kovasti, mutta

      onni on juokseva ystävä! :)

      Poista
  2. Voi mäkin toivoisin juoksuystävää :) Oon onnellinen sun puolesta et sulla on sellainen :) Ihanaa! Kävelykavereita multakin löytyy kyllä useampi, ehkä niistä saan jostain kuorittua juoksukaverinkin..joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Houkuttelin kaverin kanssani juoksukouluun ja siitä se lähti - vink vink :)

      Poista
  3. Juokseva ystävä on todella aarre. Sellaisesta haaveilen minäkin...
    Ehkäpä jonain päivänä juoksen vielä blogiystävien kanssa yhdessä?!

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihanalle!! Vaikka itse toistaiseksi pidän yksin liikkumisesta, aina välillä huomaan miettiväni, millaista olisi juosta jonkun toisen kanssa. Erityisen ihanaa olisi, jos joku niinä laiskoina päivinä tsemppaisi lähtemään ja kirittäisi juoksulenkillä tai kehottaisi löysäämään.

    Mahtavaa tämä päivän mäkivetorääkkiä! Ottakaa toisistanne kaikki irti ja vähän enemmänkin! Siitä tulee voittajaolo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua jännitti alkuun juosta toisen kanssa, että jos olenkin toivottoman hidas juoksemaan toisen kanssa tai jos samaan tahtiin meno ei jostain muusta syystä millään onnistu, mutta pelkkää positiivista sanottavaa on kaverin kanssa juoksemisesta!

      Täytyy sanoa tämän päivän mäkivedoista, että en merenrannalla asuvana tiennyt mäistä mitään... Niitä on tosi isoja ja niitä voi olla monta peräkkäin Ö_ö

      Poista

Kiitos viestistäsi!