Sivut

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Pelkkä sivutuote

Taina vinkkasi minulle ja samalla kaikille muille Ronin tekstin, kun kyselin häneltä hyödyllisiä self-help-ajatuksia, kirjoja ja tekstejä. Ja jälleen kerran jokin ajatus aukesi. Siis ajatus, jonka jo tiesin, selkiytyi. Niinhän se on.

Aika monen muunkin teksteissä on toistunut aika ajoin kuvaus siihen suuntaan, että "kun painoin enemmän, olin onnettomampi". Jolloin loogisesti sitä ajattelee, että painonpudotus teki minut onnelliseksi. Tavallaan, toteaa Ronikin. Mutta oikeastihan painonpudotus tulee itse asiassa terveiden elämäntapojen, itsensä kunnioittamisen ja henkisen tasapainon löytyessä projektin sivutuotteena!

Etenkin nopeasti laihduttaessa (kun tavoitteena on pelkkä painonpudotus) myös keinot saattavat olla epäterveellisiä ja rajuja, eikä niiden myötä hyväolo lisäänny. Hyvinvointi saattaa jopa olla oikeasti uhattuna. Nämä kilot tulevat helpommin takaisinkin. Painonhallintaan tarvittava elimistön tasapaino voi olla vaurioitunut joko väliaikaisesti ja pahimmillaan lopullisesti.

Mutta jos tavoittelemme terveyttä ja teemme loppuelämän ratkaisuja, haluamme rakentaa elämäntapaa, jota voisi noudattaa lopun ikäänsä - oikeasti terveellisiä ratkaisuja - silloin todennäköisesti myös kaikki muukin hyvinvointimme lisääntyy. Muutumme aktiivisemmiksi. Syömme terveellisemmin. Ja painomme putoaa. Oikeiden valintojen äärellä painonpudotus on todella siis pelkkä (vaikkakin toivottu ja väistämätön) sivutuote... Joitakin rajoituksia jossain vaiheessa todennäköisesti tarvitaan, mikäli tavoitteemme on päässämme lukuina. Mutta mihinkään numeroon ei kannata takertua. Elämä on tässä ja nyt ja siitä kannattaa nauttia jo nyt, eikä odottaa onnea "sitten kun painan sen ja sen verran"... No, eihän me näin tehdäkään! Tietenkään.

Todella moni täällä nettimaailmassakin näyttää tajunneen tämän asian. Moni tekee hyvää tulosta tai elää normaalipainoisena ihan vain "elämällä terveellisesti". Ja iloitsee kehon muista saavutuksista kuin numeraalisista saavuttaen samalla ne numeraalisetkin toiveensa.

Tätä mietittyäni tajuan, että oikeastaan olen jo jollakin tapaa siirtymässä siihen vaiheeseen, että hurviteltuani palaan yleensä aina ruokavalion tarkistamiseen (terveelliseksi) ja aktiivisuuden lisäämiseen. En aloita toimintaani vaa'alta käsin ja aseta tavoitteita sen mukaan, mitä vaaka näyttää. (No, nyt se on kyllä mahdotontakin, koska minulla ei ole kotona toimivaa vaakaa - kuvitelkaa! Sellainen kyllä hankitaan, kun ehditään, mutta entinen minä ei todellakaan olisi pärjännyt montaa päivää ilman vaakaa ja meidän taisi irtisanoa itsensä ehkä kuukausi sitten...)

Itsensä hyväksyminen, arvostaminen ja rakastaminen. Selvä. Ei sen kummempaa. Ei tarvita kalliita välineitä eikä kursseja, jäsenyyksiä tai kuureja. Helppoa?

Roni kuitenkin muistuttaa, että itsensä hyväksyminen vaatii muutakin kuin pelkän päätöksen. Se vaatii työtä. Päivittäin. Kriittisyys nostaa helposti päätään ja epäreilut vaatimukset (itseä kohtaan) helposti johdattavat takaisin hillopurkkien, passiivisuuden ja murehtimisen äärelle. Uskoa itseen täytyy opetella.

Onneksi tällä tiellä tapahtuu onnistumisia. Juostu matka, nostettu paino, tavoitefarkkuihin mahtuminen - mitä se kenellekin on. Jokainen näistä onnistumisista vahvistaa uskoa itseen ja tähän tiehen.




Vanhoja juttuja. Kuitenkin aina tosia. Hyvä muistutella itselleenkin.

Tänään sataa. Onneksi salijäsenyys vielä hetken voimassa :)

tTM onnellisena, tänään

10 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus, kiitos kun muistutit siitä mikä on olennaista. :) "Uskoa itseen täytyy opetella." Todellakin, tämä asia on itselle auennut vasta tämän kevään aikana: olen aina ajatellut että itsetunto on valuuttaa, jota ihmisellä joko on tai ei ole, mutta sitähän voi tosiaan opetella ja kerryttää, siinä missä muutakin hyvää elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo "itsetunto on valuuttaa, jota joko on tai ei ole". Kieltämättä itsekin luulin niin! Onnistumisten kautta kuitenkin usko itseen ja omaan pystyvyyteen lisääntyy ja se taas mahdollistaa seuraavan "mahdottoman" saavuttamisen.

      Kyllä me tämä päivä päivältä paremmin hallitaan!

      Poista
  2. Ihana kirjoitus, ja niin totta! Aiemmin itsekin ajattelin, että voin hyväksyä itseni, kun BMI on alle 25. Sitten olen kaunis ja ihana ja hyvä. Paskan marjat, minä olen kaunis, ihana ja hyvä jo nyt! Töitä tämän eteen on kyllä tehty, todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa! Ei se ihminen kilojen myötä muutu! Ihan yhtä hyvä jokainen meistä on jo nyt. Terveelliset elämäntavat ihan varmasti lisäävät itsetuntoa, kun huomaa mihin kaikkeen pystyy, mutta ihanuus on jo olemassa :) Ihan yhtä suuri muutos kuin terveellisten elämäntapojen juurtuminen tapahtuu pään sisällä itsensä hyväksymisessä.

      Brego, Olet ihana! Just nyt! :)

      Poista
  3. Loistavasti puit sanoiksi näitä ajatuksia. Oma virheeni on usein ollut se, että kun olen saavuttanut tietyn hyvänolon-tilan olen lakannut yrittämästä (ei siis yksinomaan painoon tai vartaloon liittyvissä asioissa). Ajatellen, että "nyt on tavoite saatutettu, nyt voi vaan nauttia ja paistatella"...Vain löytääkseni itseni hetken kuluttua lähtökuopasta. Pettyneenä, luuseri-fiiliksillä (en taaskaan onnistunut) ymmärtämättä mikä meni vikaan. Muutosta ja hyviä tapoja on harjoiteltava JATKUVASTI. Ei mitään hampaat irvessä meininkiä, vaan pieniä tekoja kohtuullisesti. Ja kuten sanoit, kun asioita tarpeeksi treenaa muuttuvat ne myös helpommiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama ongelma. Olen tavoitepainoni kerran saavuttanut ja siitä pois liukunut nimenomaan sillä ajatustavalla, että valmista tuli ja nyt voi elää sitten rennosti, liian rennosti. VAIKKA tiedänkin, että terveesti eläen voin paljon paremmin... Mutta kyllä tämä arjeksi muuttuu! Oivallusten (ja loputtomien toistojen) jälkeen :)

      Poista
  4. Mitäpä tähän voisi enää lisätä!?

    Hyvää oloa on vaalittava päivittäin: tehtävä valintoja syömisen ja liikkumisen suhteen, työstettävä ajatuksia itsestä ja elämäntavoistaan. Me olemme matkalla ja sen soisi olevan nautinnollista, maustettuna riittävällä rakkaudella, hyväksymisellä ja luottamuksella.

    Ihanaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ihana-Kaneli!

      Näinhän se on. Väkisin ei hyvää synny. Rakkaudella ja hyväksymisellä paljonkin.

      Lempeää viikkoa Sinullekin!

      Poista
  5. Tämä kirjoitus kolahti, koska juuri tästä on kyse. Hyvä olo ja onnellisuus lähtevät itsestä, sisältä - riippumatta siitä, millainen olet ulkoisesti. Pysyvä painonhallinta lähtee siitä, että hyväksyy itsensä ja opettelee pitämään itsestään - sellaisena kuin juuri kulloinkin olet. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että "ok, nyt hyväksyn itseni ja voin jäädä tällaiseksi". Kun hyväksyy itsensä ja rakastaa aidosti itseään, haluaa myös kohdella itseään hyvin - eikö? :) Kiitos, että sait minut muistamaan jälleen tämän hyvin tärkeän asian!

    Karamelli-elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Karamelli-elli! Näinhän se on. Sitä voi itseään pahoinpidellä vaikka ruualla! Mutta ollaan me fiksumpia - ja hyviä itsellemme!

      Poista

Kiitos viestistäsi!