perjantai 1. kesäkuuta 2012

En toivo tapahtumista ja tasapainonkin määrittelen itse

Sovitaanko ihan kärkeensä, että jokainen määrittelee tasapainon itselleen sopivaksi. Silloin tämäkin asia (tasapaino) on tasapainossa. Ja tasapaino on sitä mistä minä tykkään (neuroottinen kontrollifriikki kun olen). 

Voisin sanoa, että vihdoin on tullut jotain järkeä tähän minunkin olemiseeni - ja lisäksi sain toimivan printterin. Kaksi iloista asiaa elämässä. Yhtä aikaa. Olen onnekas. Ja kylläpä elämässäni tapahtuu... No, ehkä hyvä näin. Ja onhan nyt toinen sentään oikeasti suuri asia. Viime aikojen valossa. 

Haparoinnin jälkeen olen taas Tiellä. En tiedä mihin, mutta jo tällä Tiellä oleminen on hyvä. Kun Tie on oma. Silloin se on oikea. Sen tiedän. Matka on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä. Ja tällä matkalla on hyvä olla. Olla minä.

No, rehellisyyden nimissä sitä olemista piti hetki hakea taas, mutta onneksi se on melkein kuin takataskusta vedettävissä. Hetken kun sitä pysähtyy miettimään, niin johan löytyy taas. Tie. Ja hyvinvointi. Ehkä jonkinlainen tasapainokin.

Joku viisas jossakin sanoi, että jos hetkeksi pysähtyy niin mielen täyttää kiitollisuus. Aika hyvin sanottu minun mielestäni. Ei siksi, että elämässäni olisi kiitollisuuden aiheita sen enempää kuin muillakaan, mutta aika usein ajan ottaminen vaan olemiseen nostaa mieleen niitä asioita, jotka ovat hyvin. Elämä kaikkinensa. Ei kaikki asiat mene niin kuin haluaisin. Mutta hyviäkin asioita on. Vaikka kuinka paljon.

Muistan aina ystäväni, joka perheensä kanssa toivoi, koska arki oli niin tasaista, että tapahtuisi jotain! Ja tapahtuikin. Tapahtui paljon ja isosti, mutta ei yhtään iloista asiaa. Eli kannattaa yksilöidä toiveensa tarkemmin...

Viime syksyn synkeän vaiheen (kun pimeä marraskuu alkoi lähipiirissäni aurinkoisesta, tavallisesta syyskuun tiistai-aamusta ja jatkui yhtä mustana ainakin jouluun asti) jälkeen olen usein ajatellut, että ikinä en toivo muuta kuin helposti rullaavaa arkea. Se on aika hyvä toive itse asiassa vieläkin, vaikka suru ei joka hetkessä enää kuljekaan mukana. Tai no mukana kulkee, mutta ei hallitse elämää.





Onneksi on niin paljon hyvää! Kesä. Kuinka upeaa on taas, kun on vihreää ja meri on vapaa (järkyttävä meri-fiksaatio mulla onkin). Meren äärellä asuvana notkuisin rannassa koko ajan. Sääli, että vapaa-aikaa on niin vähän. Valintoja, valintoja.

Mikäs tässä on ollessa oikealla tiellä ja tasapainossa (joo ihan varmaan), kun on kaunis kesä ympärillä.

Nyt vain positiivinen asenne pintaan ja puita halailemaan! Kesä meillä kuitenkin kaikilla on ja aurinko. Toivottavasti hetken päästä lämpöäkin!

tTM oikealla Tiellä - kuitenkin.


ps.
Minä muistan sinut.

2 kommenttia:

Kiitos viestistäsi!