Sivut

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen oma

Pitkän hohhailun ja asioiden edestakaisin punnitsemisen jälkeen tein lopulta päätöksen, että ihan vielä en jatka juoksukoulua. Mieli kyllä tekisi, mutta kesäaikataulut pakkaavat siihen malliin päälle, etten uskalla itseäni siihen sitoa. Ettei joutuisi valitsemaan.

Mutta juoksin ensimmäisen oman juoksukoululenkin. Siis juoksulenkin juoksukoulupäivänä. (Kun olin ensin nukahtanut väsymyksestä sohvalle ja lähtö myöhästyi noin tunnilla suunnitellusta...)




Vitsi miten hyvä tunne. Tunnen miten juoksunopeuteni on kasvanut tämän kuukauden aikana ja liikkumiseen on tullut aikaisempaa enemmän voimaa. Juoksin reipasta tahtia, vaikka minulla oli koira mukana ja se haluaa sentään pysähtyä jokaisen tyttökoiran kohdalla näyttämään parhaat (?) puolensa...

Pinkaisin vain nopean viisi kilometrisen, mutta voi miten hyvä olo siitäkin tuli! Ihmisen onni on loppujen lopuksi niin pieniä hetkiä. Sitäkin kallisarvoisempia. Hymyilin kuin hangon keksi loppuillan.




Kesän tavoitteena on juoksuohjelmassa pysyminen. Pienenkin onnistumisen jälkeen se ei tunnu olevan ongelma. Elokuun alusta aloitan juoksukoulun uudelleen vahvistamaan syksyn ja talven harjoittelua.

Juoksuohjelmani sisältö on lyhykäisyydessään se, että ohjelmassa on 3-4 harjoitusta viikossa. Viikonloppuun sijoittuu pitkä hidastempoinen lenkki (noin 75 - 90 min), lisäksi viikossa on yksi harjoitus, joka sisältää lihaskuntoa, spurtteja, venyttelyä, yms ja yksi vauhtileikittelylenkki. Mahdollinen neljäs harjoitus on noin puolen tunnin rento ja helppo hölköttely. Vauhtileikittelyn sisältö vaihtelee joko nopeita spurtteja sisältävään tai sellaiseen, missä joku osuus juostaan reippaasti (noin 15-20 min) ja muut sitten löysemmin.




Tänään pyörällä töissä. Kivaa sekin, mutta juoksu vaan on juoksua. En olisi ikinä, ikinä uskonut (vaikka viisi vuotta sitten), että voisin joku päivä sanoa tämän oikeasti vilpittömästi, että olen aivan hurahtanut juoksemiseen. Pitkän tien tämä vaati, mutta vihdoin tuntuu, että nyt olen kiinni tässä lajissa ja edistymistä tapahtuu. Huippua! Ehkä minäkin joskus jonkun pitkän juoksun juoksen... Saapas nähdä :)




Ah! Motivaattoreista parhain Suurin Pudottaja starttasi taas! Loistavaa. En edes tarkkaan tiedä, miksi mokoma niin vahvasti koukuttaa, mutta olen heti koukussa ja innolla odotan sitä taistelua niin fyysistä kuin henkistäkin, jonka kilpailijat käyvät läpi ja saavat uuden elämän!

Katson todella vähän televisiota ja näin kesän tullen usein mietin, että siitä voisi hyvin luopuakin - kokeilla miltä elämä ilman televisiota tuntuu. No sitten alkaa taas uusi kausi Suurinta Pudottajaa, enkä pysty hievahtamaan ruudun äärestä mihinkään... Sen tosin näkee netistäkin. Eli taitaa taas olla tekosyy. Mutta kesän hittisarja kuitenkin.

Keveitä lenkkareita ja aurinkoa!

tTM

4 kommenttia:

  1. Juoksukoulu voisi palkata sut PR vastaavakseen! En ole varmaankaan ainoa lukijasi, jolla on hillitön halu juoksukouluun luettuaan näitä sun kirjoituksia!?!

    Täällä myös Suurin Pudottaja-koukuttunut... Se on vaan jotenkin niin hyvää viihdettä! Kohta katson tän päivän jakson!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka ortopedit eivät asiaa taida allekirjoittaa (ainakin muutamasta on kokemusta), suosittelen silti juoksua. Eikä vähiten sen takia, että nopeatempoisena ihmisenä se on todella palkitseva laji, kun tulosta sinnikkyydellä syntyy varsin nopeasti.

      Ja Suurin Pudottaja ON varsin koukuttava :)

      Poista
  2. Kertomasi mukaan 'ensimmäinen oma' oli tärkeä, palkitseva, motivoiva ja kaikinpuolin onnistunut juoksulenkki! Hienoa! Uskon sinun pysyvän helposti juoksuohjelmassasi kesän aikana. Luotto sinuun on vahva! :)

    Kuten sanoit, juoksu on juoksua. Ajatella, että mekin olemme siihen koukuttuneet. Jos minä, niin silloin kuka tahansa, ihan oikeasti! :)

    Aurinkoa ja ihania asioita viikonloppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun luotat! Minäkin yritän :)

      Ja kuule, ihan sama täällä. Jos minä niin kuka tahansa!

      Aurinkoa ja iloa myös sinulle!

      Poista

Kiitos viestistäsi!