Sivut

torstai 20. lokakuuta 2011

Umpeutumisaika

Nyt alkaa olla tekosyiden käyttöaika umpeutunut, joten on aika taas ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä hommiin. Siis antakaa anteeksi!!! Kuinkahan monta kertaa mä olen tämänkin lauseen tähän typerään blogiini kirjoittanut. Jankkaamisen kruunaamaton kuningatar!

Tulipahan sitten testattua sekin, että kun elämä oikein tosissaan ravistelee ja kriisi kohtaa, niin ei toimi elämänhallinta minulla. Ei toimi. Kyllä sitä vaan huomaa seisovansa suklaalevy/jäätelöpaketti kourassa kassajonossa... Mitä h******iä???? Eikö tämä jo läpikäyty? Millä ihmeen tavalla sokeri auttaa yhtään ketään tässä tilanteessa? Kaiken surkeuden lisäksi on vielä kuvottava olo - tämäkö on tavoite?

Tämän elämän minulle järjestämän kokeen jälkeen voin kertoa teille luottamuksellisesti, että ei ole minkäänlaista vastoinkäymisten sietokykyä tällä pullukalla! Hitsi. Olisin toivonut....




Nyt kuitenkin on löydettävä jokin muu surun kanavoimiskeino kuin syöminen (ja äkkiä, koska muuten kohta - ai miten niin kohta????- en mahdu kesän lopussa ostettuihin työvaatteisiini!!! Verkkarit onneksi mahtuu vielä...). Jos vaikka lenkille lähtisi. Ai JOS... Herää nyt jo!

Vaikka kaipaus kauas on loman jälkeen kova, on Suomen luontokin aika ihanassa syksyisessä vaiheessaan. Kaikki nämä värit ja raikkaus on oikeastaan aika päätä huumaavaa, jos vain sallii itsensä niistä nauttia (tai ei sada nyrkin kokoisia rakeita salamoinnin säestyksellä).




Eteenpäin on vain tästä lähdettävä. Takaisinkaan ei pääse. Monia asioita on ikävä. Osa sellaisia, joita en koskaan saa takaisin, mikä tekee minut hyvin surulliseksi. Mutta surulliseksi sellaisella terveellä tavalla. Kyllä sitä voi olla surullinenkin, kunhan välillä pystyy olemaan myös iloinen. Kyllä minä pystyn. Elämä ei tunnu enää pelkästään tumman violetilta niin kuin vielä joku viikko sitten. Vähitellen värit alkavat palata.

Mutta sentään on jotain, mitä ikävöin ja minkä voin saada takaisin! Ja aion saada takaisin. Nimittäin vuoden takaisen (ehkä noin 10 kk takaisen) vatsani (huomattavasti tämän hetkistä pienempi ja kiinteämpi) ja kuntoni! Niitä kohti lähden nyt!

t TM

2 kommenttia:

  1. Harmi, että samanlaisten asioiden kanssa painitaan. MUTTA sun kirjoituksessa on silti ihanan positiivinen sävy! Tsemppiä ihan hirveästi.
    t. toinen, joka haaveilee lähimenneisyyden vartalon ja fiiliksen uudelleen löytymisestä...

    VastaaPoista
  2. Kävin eilen pienellä iltajuoksulla ja voi taivas, että jalka painoi... Raivostuttavaa. Mutta nyt täytyy sitten lähtee vaan uudelleen (sadannen kerran) liikkeelle ja mennä sitten vaikka hetken matkaa crosstreinerillä ennen kuin suunnittelee pitkiä juoksulenkkejä :( Kiitos tsempistä! Onneksi on edes halu liikkua, eikä kokonaan halua heittää kirvestä kaivoon!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!