Kävin eilen taas hyvin avartavan keskustelun sisareni kanssa. Puhuimme tavoitteesta ja tästä hetkestä.
Siitähän on kohta puolitoista vuotta aikaa, kun kerroin teille leiristä, jolla "ruoka oli huonontunut edellisvuodesta"... Siis oikeasti kyse oli siitä, että minä olin herännyt siihen, mitä minulle sopiva hyvä ruoka on. En siis syttynyt perunasta, kastikkeesta ja salaatin virkaa toimittaneesta suolakurkusta. Oli tapahtunut jotain.
Teen työtä, jossa koko ajan asetetaan tavoitteita, arvioidaan etenemistä, suunnataan uudelleen, muokataan tavoitteita ja edetään taas. Paikalleen ei jäädä hetkeksikään pönöttämään. Painonhallintaprojektissa mulla on ollut suunnilleen kahdeksan (tai kolme tai sata...) vuotta ensimmäisenä, päällimmäisenä tavoitteena, että lisätään kasviksia...
Ja taas on Tukeva Tyttö turvassa.
Taivaan tosi nimittäin on, että syön kevyesti sen puoli kiloa kasviksia päivässä ja useimpina päivinä enemmän. Siihen ei tarvitse panostaa yhtään! Ongelma on ihan toisaalla. Jossain vaiheessa tavoitteena oli lisätä vedenjuontia... Vettä ja vihreää teetä kiskon päivän aikana niin, että vessasta saranat kuluu kohta kokonaan puhki. Ei ole tarvetta tehdä sillekään asialle yhtään mitään!
Ongelmat ovat aivan muualla ja vanhojen jo saavutettujen tavoitteiden taakse on helppo piiloutua! On aika kiinnittää huomio todellisiin ongelmiin ja jättää kasvis-raukat rauhaan! Uusi tavoitteeni kasvisten suhteen on, että syön niitä niin kuin tällä hetkellä muutenkin. Sen sijaan suhteeni sokeriin ja muutenkin hiilareihin on se, jota nyt työstetään ihan sama mitä professori Matti Uusitupa siihen sanoo.
tTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!