En tiedä, millä sanoilla kuvailisin sitä paratiisia, jossa elin puolitoista viikkoa. Sitä keltaista valoa, lämpöä sekä verkkaista, lempeää elämän menoa ilman aikatauluja ja omilla ehdoilla. Hyvää ruokaa ja juomaa. Iltaisin aurinko laski mereen parvekkeemme alla. Vältän ylisanoja, joten en kuvaile mitenkään.
Tyydyn sanomaan, että seurueemme palasi ruskettuneena, levänneenä ja rentoutuneena syksyiseen Suomeen. Palaamme samaan paikkaan aivan varmasti uudelleen, kun hetki on sopiva. Nyt on hyvä olla.
Arkeen palaaminen on kuitenkin jonkin verran vaikeaa. Sielu palailee hitaasti suomalaiseen arkeen. Huikentelevaista työmotivaatiota lienee turha odottaa koko viikolla Suomeen... Itsekurikin seisoskelee työpaikan pihalla selin oveen eikä suostu ottamaan katsekontaktia. Aurinko ja meri vielä kuiskuttelevat jostain kaukaa.
Toistelen mantraa: arki on hyvä, arki on ystävä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Arkeen laskeutuminen oli vain vähän liian nopea ja tapahtui liian jyrkässä kulmassa, mutta pikkuhiljaa. Aurinkopanelit on ladattu täyteen!
Sulla on ihana ja inspiroiva blogi ja tykkään kovasti sun tavasta kirjoittaa. Ajattelin jäädä seuraileemaan :-)
VastaaPoistaTervetuloa, Marjorie! Yritän tässä pikkuhiljaa ryhistäytyä niin bloggaamisen kuin elämänhallinnankin suhteen!
VastaaPoista