lauantai 7. toukokuuta 2011

Kehräystä

Onnellisena kehrään.


Ensimmäinen ajatukseni herätessäni oli HCR. Pienoinen kiukkukaiherrus, mutta pinnistämällä pystuin iloitsemaan (vähän) ystävieni onnesta. HCR:lle tänä keväänä osallistuvien ystävieni määrä on varsin huomattava - osa juoksijoista heräsi ideaan ihan itse, mutta osan kyllä ehdin ennen alkuräjähdystä lietsoakin juoksemaan... Tyhmä minä. Nyt maksan alkuvuoden aktiivisuudestani kateellisuuden isoilla seteleillä (vaihtorahoja ei ole tulossa).

Juttelin aamulla sosiaalisen median puolella veljeni kanssa (joka - hei yllätysyllätys - oli lähdössä HCR:lle). Vaikka vilpittömästi toivottelinkin hänelle hyvää juoksua ja tavoiteaikaan pääsemistä sisarkateus nosti silti päätään... Tästä suivaantuneena päätin lähteä kokeilemaan juoksua uudelleen. Edellinen kertahan meni suhteellisen mukavasti, vaikkakin jälkeenpäin vähän epäilin, että selkäni olisi ollut arempi kuin pitkään aikaan...



Ja voi ihanuus! Minä ja juoksu - meidät vain on tehty toisillemme! Rakkautena se vain on kirkasta, huumaavaa, kaiken nielevää. Rantoja pitkin juostessamme (siis herra Parsosen, koirani, kanssa) hymyilin kuin heikkopäinen. Yritin kuitenkin mennä maltillisesti niin, että juoksun väliin myös kävelyä ja kovalla alustalla en juokse yhtään.



Juoksu oli kevyttä, hengitys helppoa ja hapotukset loistivat poissaolollaan. Kuntoni ei siis ihan kokonaan rapistunut näiden gerilajien aikana - onneksi. Huomenna haaveilen (jos vain ehdin) käyväni polkaisemassa spinning-pyörää - tunnille en vielä tohdi, mutta kokeilemassa ajattelin käydä. Olisi helppoa vaihtelua juoksun kanssa, kun ihan joka päiväiseksi tuota juoksun riemua ei voi kuitenkaan ottaa. Vielä.


Olen niin onnellinen! Lähetän nyt osan tästä onnestani myös sinne ruudun toiselle puolelle! Tätä on nimittäin niin paljon!!!! Nautitaan näistä kesän ensimmäisistä päivistä!


t. TM

3 kommenttia:

  1. Ihana lukea näin virkistävä postaus. :-) Hienoa, että pystyit taas juoksemaan!

    VastaaPoista
  2. Ei voi kuin hymyillä! Tiedän NIIN ton tunteen kun tauon jälkeen voi palata juoksun pariin! Kuvailit sen onnentunteen loistavasti!
    Ja hei, ymmärrän täysin pienen kateuden ja kiukun kun et pystynyt itse osallistumaan HCR. Sehän olisi ollut niin sun juttu ellei välilevy olisi toisin päättänyt.
    Ensi vuonna sitten:)
    Ja todella ihanaa, että gerilajien avulla olit saanut pidettyä kuntoa yllä!

    VastaaPoista
  3. Onneani koetellaan nyt pienellä flunssalla, mutta siitä en ole moksiskaan. Tämä kurkkukipu kun hellittää palaan juoksun ääreen! Ihan niin ei olisi mitään tapahtunut. Flunssan jaksan odottaa hyvin :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!