Ilmaa!

Tämän postauksen voisi aloittaa, vaikkapa kaikille tutun laulun sanoin: "Nokka tukossa katuja astelen...", mutta koska pillihousuni ovat haaroista ihan ehjät, en lähde tuolle tielle ollenkaan. Ei paljon muutenkaan laulata!

Kevät pölyt yhdistettynä pieneen, mutta sitäkin ärsyttävämpään kevätflunssaan ja lentokoneilmaan ovat tukkineet pahaa-aavistamattoman puhetyöläisen nenän, keuhkot ja vääristäneet äänen, joka sentään herraparatkoon on työvälineeni! Epäreilua!

Onneksi puhumiset ovat (palavereja lukuun ottamatta) tältä viikolta puhuttu, joten voin keskittyä puhisemaan nenä tukossa ja ilma keuhkoputkissa vinkuen! Ärsyttääkö? Kyllä vain. Aika paljonkin.

Harmittelusta ei ole mitään apua - olen huomaavinani. Keskityn toivomaan parempaa oloa ja siihen asti menen näillä mitä on. Tänäänkin tukkoisesta olosta huolimatta vedin ulkona reippaan tunnin koiralenkin ja mukavaa oli. Koira vähän haittasi ja häiritsi menoa, mutta muuten!

Jalka edelleen ihan entisensä (siis osin tunnoton ja liikepuutostakin löytyy edelleen). Selkä otti vähän nokkiinsa reissussa, kun tuli käveltyä (muillakin kuin mummo-terveyskengillä) 100 km joka päivä... siis vähintään 100! Iltaisin selkä oli kipeä, mutta yön nukkumisen jälkeen taas kunnossa. Nyt oltuani normaaliarjessa kiinni pari päivää, selän kiukuttelu on vähentynyt ja alkaa olla sen tuntuinen kuin ennen reissuakin.

Siis itseäni doubaten eteenpäin mennään. Valkoinen vehnä, sokeri ja muut epäterveellisyydet nyt kokonaan pois ruokavaliosta ja veikkaanpa, että myös kaikki allergiaoireet sillä keinoin häviävät. Viime keväänä olin tiukempi itseni ja syömisteni kanssa ja olin käytännössä lähes tulkoon oireeton koko kevään.

Aurinkoisia mutta pölyttömiä päiviä!

tTM