keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Plääni

Siis tuskainen viimeinen kilo jäljellä, aikaa kuusi viikkoa. Helppoa! Joo, ihan varmaan.

Aikaa itse asiassa on aika sopivasti. Aineenvaihdunta totisesti herätelty. Tarvitaan enää plääni eli suunnitelma ja sitten kun se on valmis, tarvitsee enää noudattaa sitä. Helppoa!

Joo, ihan varmaan.

Mutta silti sen aion tehdä. Eihän tässä juuri muutakaan ole, kun joutuu sitä oikeaa liikuntaa odottelemaan joka tapauksessa. Juuri sopivaa joutoaikaa tämän projektin yhden osan toteuttamiseen. Tulevat tavoitteet siintelevät jo mielessä - liikunnan (joo sen oikean) palauttaminen ja kuntoutuksen vieminen eteenpäin... voi voi tekemistä riittää! Onneksi.

Aloitin Uuden Elämän-projektini oikeastaan jouluna 2009. Blogin pitämisen alkuvuodesta 2010 ja siitä alkoi viralliset mittaukset. Koko matka on ollut selkeiden pudotusten ja paikallaan heijaamisen vuorottelua. Nyt on viimeisen rutistuksen aika.

Onneksi matkallani on ollut ihania tukijoita, idoleja ja hauskaa seuraa. Kiitos! Tuossa vain muutama minulle tärkeä! Teitä on paljon enemmänkin. Kiitos jokaisesta kommentista, vinkistä, tuesta ja monista hyvistä nauruista! Ilman teitä en olisi tänään tässä ja teidän kanssa aion jatkaa eteenkin päin.

Tein aikanaan itselleni tavoitteen, jossa ei ollut sen suurempaa ajatusta takana. Se ei perustunut varsinaisesti minkäänlaiseen "hyvän olon painoon" tai vastaavaan. En halunnut vetää tavoitetta kovin alas, että varmasti siihen asti pääsisin (katsos takaraivossa vielä silloin jyskytti, että et sinä tukeva tyttö kuitenkaan siinä onnistu) ja oikeastaan lähdin matkaan nimen omaan uteliaana siitä, kuinka tässä tulisi käymään. Tavoitepainoni oli karkeasti 10 kg pienempi kuin minun sen hetkinen painoni. Nyt matkaa tuohon tavoitteeseeni on reilu kilo.

Viime ajat on mennyt selkää kuulostellen ja liikkumista harjoitellen. Kaikenlaiset painonhallinnalliset kurinpitotoimenpiteet ovat saaneet väistyä kävelyn opettelun tieltä. Nyt on aika lopettaa jalkaparan käyttäminen tekosyynä ja ottaa elämä takaisin haltuun.

Maaliskuun haaste 10 herkkupäivää on käytetty ja oikeastaan todisti vain sen, että mullahan on lähtenyt ihan kokonaan lapasesta tämä homma. Sairasta karhunpoikaa on taas hunajalla ruokittu. Ei. Ei ja Ei!

Palaamme perusasioiden äärelle (koska olen yhtä kovapäinen kuin kohtalotoverinikin :)).

1. Liikuntaa vammani sallimissa rajoissa
2. Sanotaan sokerille heippa
3. Hedelmiä ja marjoja makean nälkään
4. Leipä minimiin, peruna ja pasta lähtevät sokerin kanssa samaan paikkaan
5. Kasvisten määrä tuplataan
6. Veden juonti kunniaan

Ihan sitä samaa mitä aina ennenkin. Ei mitään mullistavaa. Ei mitään uutta. Nyt vain hetkeksi tarkennetaan ja palautellaan mieleen tosiasioita ja homma alkaa taas sujumaan. Väkisinkin alan haaveilla jo maalista. Olisiko se sitä mielikuvaharjoittelua?

Ihana kevät! Ihana valo! Kuusi viikkoa ja reilu kilo. Onnistuu!

tTM

2 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta kommentistasi!
    Olen niin iloinen, että inhottavien terveysongelmien keskellä olet pystynyt jatkamaan muutoksesi toisen puolen suhteen hyvällä linjalla. Koska se, että vaikka mielestäsi olet ollut liian "hunajainen", olet VAIN kilon päässä tavoitepainostasi, tarkoittaa monta asiaa olet tehnyt hyvin ja oikein!
    Kerrassaan mahtavaa!! Meillä kovapäisilläkin on siis toivoa!!

    VastaaPoista
  2. Kyllä meillä on! :) Kun matkaa on jäljellä enää kilo, meinasi käydä vanhanaikaisesti ja vallalle päästä ajatus, että olihan tämäkin jo ihan hyvä... Onneksi havahduin! :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!