Kovasti varoiteltiin, että jos ei ole varovainen, tilanne uusii. Joo, ei kiitos! Kerta riitti tätä lajia. Kyllä mä otan opikseni. (toivottavasti!)
Fysioterapeutti sanoi, että minulla on hyvät coren lihakset. Teki mieli sanoa, että ei ole, on vain napakka paita, mutta en halunnut hänen ammattitaitoaan siinä tilanteessa kiistää, vaikka sillä hetkellä menikin luotto koko ammatti-ihmiseen.
Ja kyllähän tilanne on se, että minkään valtakunnan liikunta saatikka juoksulupia ei tähän hätään irronnut :) vaikka tilanne parempi onkin verrattuna jopa parin viikon takaiseen.
MUTTA se mikä oli positiivista, fyssari sanoi, että kyllä huhtikuun lopussa (kun 12 viikkoa alkuräjähdyksestä on täynnä) voi varovasti aloittaa uudelleen juoksemaan - kuvitelkaa! Mutta heti jos tulee pienintäkään tuntemusta niin pitää lopettaa, venytellä hyvin ja käydä OMT:n luona ja ties vaikka sun mitä... Ja on aloitettava maltilla - niin kuin ei olisi juossut koskaan! Ihan pieniä lenkkejä ja vain pehmeällä alustalla!
Näiden lupailujen jälkeen en kuullutkaan enää mitään, leijuin vain onnellisessa kuplassani fysioterapian katossa! SE sano, että saan (ainakin) kokeilla juoksemista JO tänä kesänä! Paras kesä ikinä! Sitä paitsi juuri nyt on kesän paras hetki - se on ihan kokonaan edessä! Koko huikaisevan hieno, lämmin ja aurinkoinen kesä!
Mutta siis ennen kuin 12 viikkoa on täynnä ei saa edes venyttää kunnolla selkää. Siihen asti mennään tositosi varovasti.
Okei. Mennään vaan. Ihan mitä vaan, kun parempaa on tulossa. Se minulle on nyt luvattu. Ihana elämä! Pari hyvää venytystä sain sinne alaselän seutuun, joiden pitäisi nyt antaa tilaa sinne vammaseudulle. Hienoa. Enpä olisi moisia itse keksinytkään. Sain MSD Finland Oy:n kustantaman Ortonin ja KYS:n tekemän HOIDA selkääsi-oppaan, jonka kyllä suosittelen hakemaan jokaiseen selkävaivaisen kotiin lähimmästä fysioterapiasta (se paras venytys lannerangalle ei tästä kyllä löydy). Sisältää ison joukon venytyksiä ja harjoituksia selän tueksi ja tämän aion todella opetella ulkoa (vaikkakin vielä suurin osa harjoituksista on minulle liian hurjia :)). Tästä läpyskästä tulee minun elämääni hallitseva ohjenuora.
Irti välilevyn orjuudesta! Vapaus juoksentelua kaipaaville! Iloa jokaisen lenkkipolulle!
TM kapinallisena!
Kuulostaapa hyvältä tuo opas! Pitänee itelleki jostain hankkia. Onko se tämä: http://www.msdinfo.fi/ext/kipu/Hoida_Selkaasi.pdf ? Löyty äkkiseltää guuglettamalla. Joku samanniminen kirjakin löytyi, mutta sitä ei varmaan noinvain jaella, kun oli 154-sivuinen. :D
VastaaPoistaMullakin on kuulemma hyvät keskivartalolihakset, mutta ei sitä kyllä arjessa huomaa. Reilu 11-kilosen pojannassikan nostelukin ottaa välillä niin kovasti selkään. :/ Pitää olla edelleen tosi varovainen, vaikka leikkauksesta on jo 8kk.
Juuri tuo! Kiitos Veera! Laitankin sen vielä linkkinä blogiin ja kaikkien saataville. Tsemppiä vaan nostoihin :) Sen sortin kaveri vaan kasvaa koko ajan, mutta eipä niitä vauhtiveikkoja kauheen kauan äidit saa nostella - kun osaavat hyvin itsekin! :)
VastaaPoistaIhanaa, että alat jo nähdä valoa tunnelin päässä.
VastaaPoistaKun tänään vihdoin 9 päivän tauon jälkeen sain itseni salille, en voinut olla ajattelematta sinun tämän hetkisiä koetuksiasi. Toivon todella, että pääset taas kesällä juoksemaan. Ilman näitä ongelmiakin elämäntapamuutos on muutenkin jo ihan tarpeeksi haastava juttu. Positiivista energiaa sinne päin!
Kiitos!! Hetken oli usko ja toivo kateissa (sen verran liukkaita kavereita ovat), mutta nyt taas valo tunnelin päässä on sytytetty ja sitä kohti mennään! Kiitos kaikki positiivinen energia tulee tarpeeseen :)
VastaaPoista