Sivut

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Energiat

Uusi työ on vienyt mehut, ajan ja kaiken ylimääräisen energian (toivottavasti tämä myös kuluttaa energiaa siinä määrin, että paino putoaa "kuin itsestään" - vuoden elämänmuutos kokemuksella uskallan kyllä sanoa, että niin ei tule käymään). Siis enerigoitani on vienyt puhtaasti ja pelkästään ajatustyö.

Iltaisin nukahdan kesken lauseen ja nukun heräämättä siihen asti, kun kirkasvalolamppuni paistaa naamaani täysillä ja lampun linnut ja kellot pitävät sellaista elämää, että naapuritkin ovat saaneet hyvän aikaa nauttia lampun "lempeästä herätyksestä". Valitettavasti lampustani ei löydy herätysääneksi vaihtoehtoa, jossa esimerkiksi hakattaisiin kattiloita yhteen...



Ja jalka. No, se kulkee mukana, kun ei vaihtoehtoakaan ole. Kävely varmaankin (minun mielestäni) näyttää suhteellisen normaalilta. Muutaman juoksuaskeleenkin (tyhmä) otin, kun meinasin jäädä yleisestä kulkuneuvosta yhtenä aamuna. Mutta oikeasti kävelyni on hidasta. Tai varmaan kohtuullisen normaalia vauhtia, mutta hidasta entiselle minulle. Kuluuko hiipiessä edes energiaa?

Laskiainen meinasi tuhota kaikki hyvät aikeeni ja lisätä energian saantiani huimasti, mutta parin laskiaispullan jälkeen sain taas itseäni niskasta kiinni ja pystyin palaamaan juurilleni. Normaaliin (siis nykyiseen normaaliin) ruokailuuni.

Salaattilounaiden jälkeen joka päivä tarjolla oleva lämmin ateria tuntuu luksukselta. Ja vielä valmiiksi katettuna. Huippua :) Tästä hurjastelusta huolimatta tai juuri sen vuoksi, painoni on vihdoin nitkahtanut alaspäin... Tosin epäilen (koska mistäänhän ei voi iloita), että kyse on lihasten surkastumisesta ja veltostumisesta, eikä todellisesta laihtumisesta :/ Mutta oli miten oli skeptikko jatkaa eteenpäin oikea jalka vähän ärtyisenä, osin tunnottomana ja jäykempänä, mutta jatkaa kuitenkin ja yrittää keskittyä positiiviseen energiaan!

Energioistahan tässä kuitenkin loppupeleissä on kyse!

Nyt "raskaan" työviikon päälle (oikeasti odotan jo maanantaita ja töihin menoa kuin lapsi joulua :)) hetki huilailua ja kuppi Clipperin vadelmateetä - nam! *on muuten ainoa tee, jota voin juoda makeuttamatta - no itseasiassa saman valmistajan appelsiiniteetäkin voi, ei tarvitse edes hunajaa* Viikonloppuna luvassa gerilajeja eli vesijuoksua ja sauvakävelyä. Hurjaa!

Leppoisaa viikonloppua jokaiseen kotiin! Nauttikaa elämästä! Positiivista energiaa!

tTM

4 kommenttia:

  1. Geriatrista viikonloppua myös sinulle! :)

    VastaaPoista
  2. Hehee! Kiitos! Kun lajit on nää, niin rakkauteen joutuu vähän keskittymään, mutta eiköhän se sieltä... :))) Sinulle myös!

    VastaaPoista
  3. Tiedän, että mieluummin liikkuisit kuin vain laihtuisit, mutta jos yhtään lohduttaa, niin mulla ei paino ole hievahtanut kuukausiin alaspäin kohtuullisesta liikkumisesta huolimatta... Kun pää ei ole tasapainossa, niin edes iki-ihana juoksu ei karista kiloja.
    Mutta toivossa eletään!
    Niin, että onnea kuitenkin syömisten handlaamisesta!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Taina!
    Niinhän se on, että tasapainon kautta parhaisiin tuloksiin! Vaikka sen tietää, ei se helppoa ole. Usein tönötetään pitkäänkin samassa painossa (etenkin kun olet normaalipainon sisällä), mutta kyllä se paino kuitenkin jossain vaiheessa sitkeällä työllä antaa periksi ja lähtee laskemaan.

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!