Parasta vielä se, että ruoka on valmista. Että itse ei tarvitse käyttää mielikuvitustaan yhtään tippaa! En nimittäin nauti tippaakaan päivittäisestä haasteesta keksiä nirsoille kakaroilleni ravitsevaa ruokaa.
Ongelmana ei ole se, etteikö salaatit, kasvikset ja hedelmät uppoaisi jälkikasvuuni. Uppoaa hyvinkin. MUTTA Yksi ei suostu syömään punaista lihaa (ja kyse on pienestä ihmisestä eikä tiedostavasta teinistä - hän vain sattui syntymään kasvissyöjäksi, kala ja kana tosin menevät puuskittain - tätä en varsinaisesti pidä kyllä ongelmana, kun en itsekään olen punaisen lihan ystävä, mutta niitäkin perheessämme on). Yksi rakastaa pikkuporkkanoita ja toinen rakastaa parsaa (ja luonnollisesti se parsanrakastaja ei syö pikkuporkkanoita ja toisin päin). Yksi haluaa kaikki ruokalajit tarkasti omiin kasoihinsa ja yksi sekoittaa käytännöllisesti katsoen KAIKEN lautasella keskenään... Yhden ruokakolmion kanta koostuu ketsupista. Yksi kuori aikaisemmin paahtoleivät, mutta söi ruisleivät kuorineen ja toinen söi leivistä ja sämpylöistä vain kansipuolia... Tähän päälle vielä oikeat ruoka-aineallergiat.
Ja voi voi, tämä on vasta jäävuoren huippu perheessämme vallitsevista kummallisista ruokaan liittyvistä "rajoituksista". Salaatit ja marja/hedelmäsmoothiet menevät onneksi kaikille.
En minä valita. Itsehän olen kakarani kasvattanut (pois pilannut). Yleensä teen ruuan haasteet tiedostaen, mutta niistä piittaamatta. Kaikki ovat saaneet syödäkseen ja elossa ovat, vaikkeivat joka päivä lempiruokaansa ole saaneetkaan.
Kaiken tämän kaaoksen lisäksi vielä toivoisin, että ruokailuun ei liittyisi ihan tolkutonta showta... Öööö myöhäistä... Kuitenkin toivon, että oma vammainen suhteeni ruokaan ja etenkin sokeriin voisi vaikka pysähtyä tähän sukupolveen ja seuraava voisi oppia terveemmän tavan suhtautua ruokaan, ulkonäköönsä ja vartaloonsa. Mahtaako olla edes realistinen toive? Ulkonäkö keskeisessä maailmassa lienee melko utopistista.
Jokaisesta viestimestä tulee tuutin täydeltä asiaa siitä mikä on terveellistä tai kevyttä. Media arvostelee säälimättä ihmisten ulkonäköä ja usein kauniiden, terveiden (lähinnä) naisten ulkonäköä! Sanattomaksi vetää. Kotona en puhu lasten kuullen laihduttamisesta tai vouhkaa ulkonäöstäni - ainakin tietoisesti yritän välttää tätä. Nuo herkät sielut (herkät sillä tavalla kuin tulevat betonimyllärit vain voivat olla) kun ovat ihan tarpeeksi itsekriittisiä ilman, että mallia tarvitsee siirtää.
Että voihan se olla, että meidän taloudessa peli on jo menetetty, kun lapsilla on niin kovin vahvat mielipiteet hyvästä ja pahasta ruuasta jo nyt. Tosin kyllä osaavat kaivata hedelmiä heti, jos ne hedelmävadista loppuvat ja kysyvät missä salaatti on, jos sitä ei pöydässä ole. Että joitakin terveellisiäkin pakkomielteitä niillä on.
Toisaalta lapsillani on vankat (ja kovaääniset) mielipiteet ihan kaikesta, joten ehkä itse olen liian herkkä kuuntelemaan tätä itselleni ongelmallista aihealuetta... Ehkä ongelma todella on minulla, ei heillä.
Kamala tuota missilinkkiä, täysin terve, kaunis ja hyvännäköinen nainen... Eikä kyllä missään nimessä ylipainoinen. Tuosta teidän ruokashowsta sen verran, että kuulostaa aika mielenkiintoiselta. :-D Toisaalta itsekin olin lapsena aikamoinen nirso ruoan suhteen, ja nykyään syön melkein mitä vain. Ehtiihän se maku vielä muuttua. :-)
VastaaPoistaNiinpä! Media ja nykypäivä osaavat olla julmia. Joo lapsien suhteen pidetään toivosta kiinni :)))
VastaaPoista