keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Tanssin hurmaa

Eilinen ihan loistava Dance-tunti kummittelee vieläkin mielessä! Tämä voidaan kyllä laskea yhdeksi onnistumisen kokemukseksi tälle vuodelle. Niin kuin olen moneen kertaan todennut, olen aina ja iäisesti ollut selkeän pump ja spinning-tyylin kannattaja. En ole pitänyt itseäni lainkaan tanssillisena ihmisenä. Kaiken maailman koreografiat ovat olleet mielestäni mahdottomia edes lähestyä. Lisäksi olin täysin vakuuttunut, että vaarannan itseni ja muut törmäilemällä ympäriinsä tanssitunnilla.

Mutta sitten kaikki muuttui :)

Ensin tuli tietysti zumba. Sitten tuli Ihana-Ihana-Elina - loistava tanssituntien vetäjä. Elinan zumbat osuivat minulle hassuun aikaan (tai niitä ei ollut tarpeeksi minulle sopivaan aikaan - kuka muka ehtii aamupäivällä zumbaamaan, tosin tiedän, että hänen tuntinsa on täynnä myös päiväsaikaan), joten minun oli seurattava häntä Just Dance-tunnille (helppoja koreografioita, tanssin iloa). Ihan ok. Huomasin, että eihän tämä nyt niin mahdotonta ole ja zumba antoi sen varmuuden, että pysy liikkeessä, kohta sä tajuat sen sarjan. Ja niin tajusinkin!

Eilen sitten puolivahingossa menin varsinaiselle Dance-tunnille. Siinä alkuverrassa sitten Elina jutteli, että tämä on sitten vaativan tason koreografioita sisältävä tanssitunti ja silloin ovi oli jo suljettu ja minäkin ihan toisessa päässä salia... No ajattelin sitten, että minähän en mihinkään lähde, kun olen suosikkiohjaajani tunnille osunut ja sitten mentiin.

Ja kylläpä kannatti! Enhän mä mitään törmäillyt. Sen voin myöskin kertoa, että sen verran kieli keskellä suuta täytyi vetää (oli todellakin sitä vaativampaa tasoa!), että ei ehtinyt katsella, miten muut urakastaan selvisivät :) Enkä usko, että ehti kukaan muukaan. Lämmin tuli ja oli niiiiiiin hauskaa! Enpä olisi itsestäni tätäkään uskonut!

Samalla sai ihan loistavaa aivojumppaa. Varmasti on aivoille hyödyllistä haastetta uuden koreografian opettelu. Tämä muuten tuli niin mun viikko-ohjelmaan jäädäkseen. Taas päädyn suosittelemaan omien rajojen ylittämistä! Pahimmat esteet onnistumisen kokemuksille ihminen muodostaa itse. Helposti ajattelee, että en MINÄ osaa (muut kyllä) tai MINULLA on ominaisuus joka estää minua onnistumassa tuossa ja tuossa.

Jos minä löydän itsestäni tanssijan, niin te pystytte ihan mihin vaan! Uskokaa pois!




6 kommenttia:

  1. Ihanaa! Minä mietin vähän aikaa sitten juoksulenkillä, että ennen ihailin kaikkia juoksijoita ja sitä mihin he pystyivät. Kuinka hämmentävää ja upeaa oli tajuta, että nykyään minä ihailen _itseäni_! Todellakin kannattaa koetella rajojaan. :)

    VastaaPoista
  2. Niin totta! Vuosi sitten olisin varmaan hakeutunut hoitoon, jos kertaakaan olisi käynyt mielessä puolimaratoni. Vuosi sitten en haaveillut edes kympistä! Kuitenkin toukokuussa juoksin Naisten Kympin ja tajusin itsestäni ainakin sen, että pystyin enempään kuin olin odottanut. Nämä ovat niin terveellisiä oivalluksia. Kuinka helposti sitä aliarvioi itseään!

    VastaaPoista
  3. Oi loistavaa! Ihan takuulla me kaikki pystytään enempään kuin uskotaan ja zumbassa on kyllä ollut se hyvä, että se vapauttaa tekemään jutut omalla tavalla ja miettimättä liikaa niitä muita. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kivasta kommentista ja hienoa kun homma sujuu! Todella hyvin olet sinäkin pudottanut painoa. :-)

    VastaaPoista
  5. Outi: Todentotta. Ihan älyttömän hyvä mieli tulee, kun ajattelee tätä vuotta taaksepäin. Oikea löytöretki! Itseen ja (liikunnan)maailmaan!

    Kupariperhonen: Tervetuloa! Sujuvat hetket ovat niitä parhaita. Totisesti matkalla on huonojakin, mutta hitaasti hyvä tulee ja pakko alistua asiaan, että näitä asioita ei voi oppia hetkessä (kun ei huonot tavatkaan ole päivässä kehittyneet). Onneksi on muitakin, jotka ovat samassa veneessä :)

    VastaaPoista
  6. Joskus kannattaa rikkoa rajojaan eikä lähteä karkuun :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!