maanantai 20. joulukuuta 2010

Realismi ja nöyryys

Valtavan kiitollinenhan minä olen siitä, että kukaan ei sanonut minulle, kun julistin tiputtavani kolme kiloa ennen joulua, että ootko tosissas... Mutta kyllähän tämä taas on merkki siitä, että opittavaa ja hyväksyttävää vielä on jäljellä. Kuvittelenko minä edelleen tämän vuoden jälkeen, että oikotie tähän hommaan edelleen on jossakin olemassa?


No ei ole. Ei ainakaan minun kohdallani. On pakko vaan lyödä kerta toisensa jälkeen päätä seinään ennen kuin ymmärtää, että tämä homma on hoidettava asia kerrallaan. Kaikkea ei voi saada kerralla. Ruokamäärän tiputtaminen nopeaa painonpudotusta ajatellen johtaa katastrofiin kohdallani kerta toisensa jälkeen! Tämä ei vaan tunnu mahtuvan kallooni!

Kuvio on aina jokseenkin sama. Treenaan useamman kerran viikossa suhteellisen kovaa. Päätän pudottaa painoa nopeammin ja pudotan päivittäistä kalorimäärää. En tinki treenaamisesta. Jossain vaiheessa (joka ilta) nälkä nostaa päätään aggressiivisesti ja syön väsyneenä totaaliväärin. Hermostun ja jumiudun. Nälkäisenä liikuntakin tuntuu takkuiselta. Päätän pitää välipäivän. Olo ei kohene yhdellä päivällä, joten pidän toisenkin. Seurauksena on hirvittävä morkkis liikkumattomuudesta ja väärin syömisestä. Tästä onkin sitten lyhyt matka lyödä hanskat tiskiin!

Mutta onneksi sen verran on tultu vuodessa eteenpäin, että osaan jo myöntää virheen. Raivohullu kontrollifriikkikin pystyy lopulta myöntämään, ettei hallitsekaan kaikkea -maailmankaikkeutta ja kaikkea. Eli on tullut aika ottaa lakki kouraan ja todeta tosiasiat.

En tule pudottamaan ennen joulua kolmea kiloa.

Nyt lopetan paniikkiliikkeet ja totean kylmästi, että loppuvuoden tavoite on pysyä 5-alkavassa painossa. Siinä tulee olemaan haastetta ihan tarpeeksi. Kestän tämän ja vaikka joudun nyt hakkaamaan päätä seinään lopputulos on se, että minulla toimii hidas eteneminen. En vaan selviä kitukuureista. Seinille on turha tämän asian vuoksi hyppiä. Seuraavan kerran minua saa muistuttaa tästä postauksesta, kun tulen tänne uhoamaan että nyt lähtee 10 kg kolmessa viikossa :) Jospa muistaisin ihan itsekin!

Joululahjaksi vähän armoa itsellekin!

t. TM

1 kommentti:

  1. Takas TM, ymmärrän sua 150%!
    Kovat vaatimukset itselle ja sitten se negatiivinen kierre kun ei pysty niihin (mahdottomiin) tavoitteisiin.
    Normaalipainoisena ja paljon liikkuvana ei ole helppoa saada niitä viimeistä paria kiloa pois, koska et kovin paljoa voi kaloreita tiputtaa kärsimättä nälkää ja kenties heikotustakin. Miksi meille perfektionisteille on niin vaikea hyväksyä, että hidas eteneminen on ihan riittävän hyvä?!?!
    5-alkava paino loppuvuodeksi on ihan mielettömän hieno saavutus. Ja lahja-ideasi armosta parempi kuin loistava!
    Olet hyvällä tiellä, muista se!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!