Eilen todella reipastahtinen zumba. Ketään ei säästetty. Ikkunat huurtuivat salissa, joka oli tupaten täynnä. Pimeässä vedettiin kuin viimeistä päivää. Siis ihanaa.
Treenaaminen ilman välipäiviä tai (vuosi ilman?) lihasten huoltoa kostautuikin sitten välittömästi. Hyvä kun pääsin sängystä aamulla ylös. Jälleen kerran tyhmästä päästä kärsii koko ruumis - kirjaimellisesti. Tuntee itsensä niin typeräksi, kun kuntoilun jälkiä pitää rueta korjaamaan lihasrelaksanteilla ja kipulääkkeillä... tyhmä mikä tyhmä! Normaali treeneistä ei ole tingitty ja lumessa on koiran kanssa kahlattu tuntikausia. Pohkeet jo antaa periksi, mutta pakaralihakset ja alaselkä huutaa hallelujaa siihen malliin, että portaita on turha tänään alas juosta. Menee kävelyksi. Ylöspäin pääsee hyvin!
Kaikkein surullisinta tässä on, että mitään en taatusti taaskaan oppinut. Selailen liikuntakeskuksen sivuja ja laitan tekstiviestiä lenkkikavereille. Jos vaikka kaivaisi sen venyttely-cd:n kaapista pölyä keräämästä ja tempaisisi tehdä sen illalla. Jos vaikka tekisi itselleen samanlaisen haasteen kuin Outi joku viikko sitten... Venyttelyhaasteen.
Voi kun tulisin tässä asiassa järkiini!
vähän kankeasti TM
Kaiken sähläyksen jälkeen uuttakin uudempi osoite on toiminnassa :)
VastaaPoistaKiitos tiedosta! Tulen sinne :)
VastaaPoistaItsestään huolen pitäminen on kyllä jännä juttu. Minä olen oppinut siitä jotain vasta nyt, kun on pakko tietää, että pystyn vetämään zumba tunnit aina täysillä. Kantapään kautta sitä oppia kyllä tuli, kun kerran erehdyin aamulla kahvakuulailemaan ja sitten illalla mukamas yritin pitää täyspainoisen zumbatunnin. Aijai. Ei saa tehdä niin. Liikuntamäärien pitää jotenkin olla tasapainossa ja kyllä lihaksista on pidettävä hyvä huoli monella tapaa.
VastaaPoistaJos heität liikkeelle venyttelyhaasteen, niin minä tulen heti mukaan. :)