Metsäretkellä

Olen hirveän huono juoksemaan spurtteja tyyliin: kaksi pylvään väliä tai 3 minuutin nopea rullaus (3 minuuttia tosikovaa on muuten pitkä aika). Sen vuoksi kunnon intervallien aikaan saamiseksi menen metsään. Siellä ne onnistuu luonnostaan ja on vähän mäkivedoissakin haastetta (juurakoita, mutaa ja kiviä). 

Valitettavasti en ole kaksinen luontoihminen...

Hyvin vähällä houkuttelulla sain myös ystävän mukaani iltajuoksulle. Eihän meilläpäin juuri oikeita erämaita ole (paitsi se yksi luonnonpuisto, jonne asti emme siis todellakaan edes yrittäneet), joten tyydyimme pienoiseen metsään (jossa kyllä on huimia korkeuseroja - ainakin jos verrataan lättänään merenrantaan jota yleensä juoksemme).

Vain kerran eksyimme.

Ystis: Tämä ei ole kunnon polku.
TM: Kyllä tämä ihan oikea polku on.
Ystis: Mutta kunnon polku on leveämpi.
TM: Ei, kun se oli pururata.

myöhemmin (klo 20...)

TM: Mä en ole varma pitäiskö nyt kääntyä vasempaan vai oikeeseen.
Ystis: Me ollaan sit aamulla lähdössä reissuun, että ennen sitä meidän pitää löytää täältä pois.

huoh!

Eikun puhelin käteen ja paikantamaan meidät ihan onnettoman kokoisesta metsäläntistä... 40 min juoksua ristiin rastiin yli kallioiden, kaatuneiden puiden yli, väistellen monen metrin mutavellisiä rapakoita ja jyrkkiä rinteitä ylös ja alas. Tehtiin oikein juoksukoulun mäkivedotkin reippaalla "käsiavulla".

Oltiin punaisia, hengästyneitä ja hikisiä.

Parkkipaikalle käveli kaksi onnellista. Tänään tuntuu ihanasti lihaksissa.

tTM metsää suositellen