Sivut

maanantai 25. kesäkuuta 2012

paljon puhetta, vähän tekoja

No niin. Juhannus meillä oli herttainen. Pikkuisen tuli nahkaa liikaa käristettyä, mutta muilta vammoilta vältyttiin. Luvattu hurjaakin hurjempi hyttyskesä ei tällä reissulla ainakaan meillä toteutunut. Muutama yksittäinen tavattiin, mutta parvien invaasiolta vältyttiin. 

Syötiin hyvin ja oikein, mutta myös herkuteltiin - liikaa! Ihan turha selitellä täällä, että kyllä nyt loma on niin suunniteltu ja hanskassa - ja sitten heti kun nettiyhteys katkeaa ja maaseutu levittäytyy ympärillä ollaan leipomassa jos jonkin sortin sokerikakkusia... ja itse ensimmäisenä maistamassa.




Rajoja ei ole helppo asettaa silloin, kun kyse on itsestä. Tai ainakin minulla on välillä taipumus heittää kaikki sovittu olan yli ja istua kaikessa rauhassa kakun ääreen. Voi elämä! No, jos tarkkoja ollaan oikeasti hiilariöverit tapahtuivat vain yhtenä päivänä - entinen minä olisi hyvin voinut vetää ne joka päivä ja vaikka useamman kerran päivässä! Että liian ankarakaan ei saa (saisi) olla. Edistystä tapahtuu. Hitaasti. Valitettavan hitaasti, kun minusta on kyse.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja katuminen on viimeinen asia, mihin haluan ryhtyä. Siellä lähettyvillä nimittäin odottaa "nyt kun millään ei ole enää väliä"-ajattelu. Ja sen on syytä pysyä poissa! Helpompaa on vain palata normaaliruokailuun ja lopettaa vinkuminen. Kaikkinainen itsesääli. (voi, minua poloista, kun söin sokeria, kun kukaan muu ei).

Ja hei, huomasitteko: normaaliruokailuun - ei esimerkiksi dieetille tai kuurille :) Jotain sentään on takaraivoon tarttunut!




On vain pakko olla realisti. Mitä minusta voi tulla? Mitä ei? Mitä tarvitsee tulla? Ei kai yhtään mitään  muuta kuin olla oma itsensä. Elää terveellisesti. Olla vahva. Liikkumalla ja syömällä hyvin/oikein olo on noin 100x parempi kuin elämä sokerin kanssa. Supermallia minusta ei tule (harmi!), mutta hyväkuntoinen ja vahva minä voi tulla. Hyvinkin. Siitäkin voi jo olla onnellinen!

Ja nyt tuli levättyä hyvin (niin hyvin, että jatkoin lomamoodissa tänäkin aamuna ja nukuin pommiin). Yhdet päiväunet riippukeinussa lehtien lomasta pilkottavan sinitaivaan alla. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa!

Tänään taas liikkeelle ja salaattia huiviin. Oikea loma siintelee kahden viikon päässä. Siihen menessä ehtii taas strategiaa hioa :) Katsotaanpa kuinka sitten käy!

tTM liikkeelle lähdössä taas!

6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan normiruokailuun! Itsensä rankaiseminen ja syyttely-katumussessio ei auta. Normi on parasta, siinä on hyvinvoinnin ja hyvän olon salaisuus.

    Arkea on enemmän kuin juhlaa. Niinpä juhannuksena pitääsaavoi syödä normista poiketen, eikö!? ;) Eihän muuten voi kokea sitä takaisinpalaamisen riemua! :)

    Aurinko-oloa, onnellisuutta ja kohtuutta kaikessa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! En ollut ajatellutkaan takaisinpaluun riemua! Todentotta! Kyllä vain paluu on juhlaa silloin, kun palaa takaisin hyvään ja oikeaan. Heti tuli kevyempi olo :) Kiitos! <3

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Turhaa on itsesäälissä kieriminen ja angstaaminen epäonnistuneista syömisistä, ei muuta kuin leuka pystyyn ja takaisin normaaliin - olen niiin samaa mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Välillä menee ihan yli toi - jessus! mä söin piparin touhu... Kyllähän hyvin/oikein syödessä voi hyvin VÄLILLÄ herkutella! (Tosin skitsoilen sen takia, että tiedän, kuinka helposti se lähtee lapasesta mulla!) Mutta siis nyt mennään ihan rauhassa eteenpäin ja niin kuin sanottu: normaalilla syömisellä!

      Poista

Kiitos viestistäsi!