torstai 29. joulukuuta 2011

Temppu ja kuinka se tehdään

Aamulla nousin vaa'alle - koska niin olin päättänyt. 60 tasan.

Onkohan se jotain vinoilua vaa'an taholta? Kuinka noin ärsyttävä voi olla???

Onneksi vanhana (tosi vanhana) konkarina tiedän, että keho päästää irti näistä turvotuksista varsin nopeasti ja todelliset vahingot pystyy arvioimaan jo parin päivän sisään. Siihen asti pitää vain pitää paniikki (ja musta-ei-taaskaan-ollut-mihinkään-tuntemukset) aisoissa, katsottava Biggest Loserista ennen näkemätöntä tuotantokautta ja selailtava urheilulehtiä. Loppu hoituu kyllä itsestään.

Eilen katsoin Biggest Loserin (amer.) kahdeksatta tuotantokautta kaksi jaksoa (siis sellaista tuplajaksoa, jotka tulevat sitten tv:stä kahtena peräkkäisenä iltana) ja itkin kolme kertaa. Jotenkin se vain loputtomasti koskettaa. Ja vaikka ohjelmassa puhutaankin aivan eri luokan paino-ongelmista kuin minulla on, ovat ihmisten ajatukset omasta kehosta yllättävän samanlaisia. Itsetunto-ongelmat ovat universaaleja! Cool!

Kotiväki ei pidä tätä BL:n takia itkemistä terveenä reaktiona. Kuulemma normaalimpaa olisi itkeä romtanttisen elokuvan herkistämänä... mutta minkäs teet! Kun ei Titanic liikuta samalla tavalla :)



Tänään menen hikeä irrottamaan sisäpyöräilytunnille, joka tarkoittaa sitä, että on lähdettävä töistäkin ajoissa. Mikä taas on pelkästään hyvä!

Palataan piakkoin paino-, itsetunto-, sokeri- ja salaattiasioihin!

tTM

4 kommenttia:

  1. Täällä toinen BL:n parissa vetistelijä! o/ Toisaalta niiden ihmisten surulle ja tuskalle itkee, koska se on niin tuttua, mutta toisaalta kauden edetessä on ihanan vapauttaa itkeä mukana, kun kilpailijat löytävät sisältään voiman ja "olen arvokas ja vahva ja voittaja" -fiiliksen. Niisk. Amerikoissa alkaa parin viikon päästä taas uusi kausi. Nenäliinapuketit esiin. :')

    VastaaPoista
  2. Ihan parasta motivaatiota liikkeellä pysymiseen on BL:n urheat kilpailijat, jotka oikeasti lähtevät katastrofaalisista terveydellisistä tilanteista liikkeelle ja taistelevat itsensä vaikkapa nyt maratonikuntoon! Ihan käsittämättömän kunnioitettavaa! Ihmiskeho on ihmeellinen! Ja pystyvä.

    Hyvistä tarinoista puheenollen - luen juuri 25:sta uudelleen ja tarina on tempaissut (taas) mukaansa. Rupesin lukemaan sitä, kun sisareni kertoi jääneensä sinun tarinaasi koukkuun :) Yhtälailla innostaa (juoksemaan) näin uudelleenkin lukien! Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Voi vitsi, ihana kuulla. Kerro siskollesi terkkuja! :) Pitäisi varmaan itsekin lukea vanha blogi läpi: saisin ehkä vähän perspektiiviä tähän jouluahdistukseen...

    VastaaPoista
  4. On ihan hyvä palata tähän "päiväkirjaan" välillä taaksepäin. Huomaa, että on päässyt joissakin asioissa eteenpäin ihan huimasti (ja sitten taas jankkaa joitakin edelleen :)).

    Varmasti saisit perspektiiviä! Niin loistavaa on kehitystä ja muutosta koko blogi, että siitä ei voi olla innostumatta - todennäköisesti se toimii sinullakin, kun se toimii meilläkin :) Välitän terveiset!:)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!