tiistai 13. joulukuuta 2011

Juosten...

Vauhtia riittää edelleen. Sellaista kai se tulee olemaan hamaan maailman tappiin. Tarviiko tuota nyt erikseen enää mainitakaan. Joulua odotan ja eniten piiiiiitkiä jouluvapaita. Tosin ihan viikko tolkulla ei ole varaa pitää, mutta pidennetty joulu nyt kuitenkin.

Varaa siinä mielessä, että työt kärsii... Hoh hoijaa! Organisaatio edellä meneminen on aivan taatusti varmasti väärä tie, mutta sillä tiellä ollaan.





Liikkumaan on kova ikävä. Koiran kanssa sentään tulee hyvin lenkkeiltyä, mutta salillekaan en ole ehtinyt päiväkausiin. Jotain väsymyksen laadusta kertonee, että sunnuntaina, kun vihdoin oli vapaapäivä (ja tarkoitus mennä jouluostoksille) nukuin kolmen tunnin päiväunet. Yhdeksän tunnin yöunien päälle.

Kyllä nukkuminen sitten on mukavaa!

Muu aika meneekin sitten rapakoita väistellen, sateenvarjossa roikkuen ja paikasta toiseen juosten.




Tänään pilkistää aurinko, mikä on ihan kertakaikkisen järkyttävän hienoa! Myrskyä ja mustana lentävää vesisadetta onkin riittänyt. Mieliala kohosi heti monta, monta astetta, kun näkee auringon ujosti pilkistävän kattojen korkeudella. Ihanaa! Onneksi on keskellä päivää taas lähdettävä työpaikalta kiitämään tapaamiseen niin saa hetken nauttia auringosta. Jos lähtisi vasta normisti neljän jälkeen, olisi se jo painunut mailleen aikaa sitten.

Mutta sentään minulla on aika hyvin riittänyt tänä vuonna pimeydestä huolimatta huumorintaju. Tämän aamun myrsky ja vesisade meinasi kyllä koetella sitä, mutta tämän hetkinen auringonpaiste taas korvaa aamullisen. Eletään siis juuri nyt ja hetkessä. Nautitaan pienistä asioista (kun ei muutakaan ole).

Tarmollista päivää rakkaat blogiystäväni!

tTM

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!