lauantai 31. joulukuuta 2011

Ja paketissa!

Tämä vuosi alkaa olla paketissa. Onneksi. En sano, että olisi ollut kokonaan huono vuosi! Ei suinkaan. Paljon on asioita, joista voi olla kiitollinen! Ihania ihmisiä. Mukavia hetkiä. Rauhaa ja rakkautta. Itse asiassa olen onnellinen jokaisesta päivästä, joka on ihan tavallinen ja arkinen - niin kova vuosi on takana!

Mutta tähän vuoteen on kuulunut poikkeusellisen paljon haasteita, vaikeuksia ja suruja.

Henkilökohtaisella tasolla selän hajoaminen oli tietysti katastrofi. Surkeinta koko asiassa on, että ei voi ketään muuta syyttää kuin itseään. Kohtelin huonosti kehoa, joka kuitenkin palveli minun uudelleen herännyttä ja väsymätöntä liikkumisintoani todella hyvin.

Minulla oli onni kohdata ammattitaitoinen ja osaava fysioterapeutti, joka vihdoin osasi auttaa minut takaisin oman elämäni syrjään kiinni. Minä kuntouduin melkein ennalleni. Pystyn liikkumaan, elämään normaalisti ja ennen kaikkea elämään todella pienten rajoitusteni kanssa aivan mainiosti!

Syksyllä lähipiirissä tapahtunut epäreilu ja täysin käsittämätön onnettomuus osoitti jälleen kerran mittasuhteet elämälle. Välilevy oli minun katastrofini, mutta elämän epäreiluus pääsi silti yllättämään todellisesti. Todelliset katastrofit ovat vielä paljon suurempia kuin hiljalleen toipuva selkäni. Suru leviää kuin renkaat vedessä. Toisaalta sitä näkee arkisten asioiden arvon. Toisaalta se himmentää paljon iloakin. Syksystä tuli musta. Marraskuu alkoi syyskuussa ja se on kestänyt jo tänne vuoden vaihteeseen.



Lähden kuitenkin uuteen vuoteen nyt luottavaisin mielin. Olen päättänyt olla pelkäämättä aina pahinta, huolehtimatta turhia ja opetella toivomaan parasta. Sillä tavalla kuulemma saa sen, mitä ansaitsee.

Lueskelin vuoden takaisia listauksiani ja tajusin yhden suuren asian! Ilmeisesti tarvitsin tämän välivuoden tajutakseni sen, minkä olisin voinut oivaltaa jo aikaisemmin. Tavoitteen asettamisen taitoni on selvästi kehittynyt. Kypsyttelen asiaa vielä yhden juoksulenkin ajan (vuoden viimeinen juoksu) ja palaan asiaan!

Nyt oikein mukavaa vuoden vaihdetta ja onnea tulevalle vuodelle kaikki ihanat blogisiskoni!

Armottomana liikunnan ja meren rakastajana, Karen Blixenin sanat osuvat tähän vuoteen enemmän kuin hyvin:

Kaiken parantava lääke on suolavesi
- hiki, kyyneleet ja meri.

t. TM juoksutrikoissa :)

2 kommenttia:

  1. Onnellisempaa ja vähemmän haasteellisempaa alkanutta vuotta sinulle TM! Olkoon vuosi valoisampi ja hellempi sinulle ja perheellesi!

    Ihanat nuo Blixenin sanat. Itsekin olen elänyt ne todeksi viime vuonna. Suklaa vaihtui hikeen, onneksi!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!